Harjun perinnemaisematilan uutisia

Heinäkuu 2017: Uusia kiinnostavia kasvilöytöjä

Taas on luonto kiittänyt luonnonhoitotyöstä ja palkinnut meidät kahdella uudella kasvilöydöllä. Heinäkuun alussa huomasimme maatilamme ranta-alueella hernesaran, jota pidetään perinneympäristöissä esiintyessään huomionarvoisena lajina. Vielä hienompi löytö oli heinäkuun puolessavälissä havaittu kelta-apila, joka on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi. Kelta-apilaa oli ilmestynyt paahderinteeseen, josta poistimme istutuskuusikon pari vuotta sitten, ja sen vieressä kasvoi niin ikään silmälläpidettävää musta-apilaa. Näiden lisäysten jälkeen maatilamme alueelta on löytynyt 307 sellaista luonnonvaraista putkilokasvilajia, joista uusin havainto on viimeisten kymmenen vuoden ajalta. Niistä valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia on yhdeksän lajia ja lisäksi silmälläpidettäviä viisi.

Jotkin kasvit ovat tänä vuonna poikkeuksellisen runsaslukuisia. Esimerkiksi nurmitatar näyttää lisääntyneen kovasti, mistä olemme iloisia, kun kyseessä on myös huomionarvoinen laji. Noidanlukoista ahonoidanlukkoa on suunnilleen saman verran kuin ennenkin ja ketonoidanlukkoja entistä enemmän. Myös suikeanoidanlukkoja on löytynyt kymmenen yksilöä eli enemmän kuin parina edellisenä vuonna, mutta ainoa saunionoidanlukkomme kuihtui ennenaikaisesti, kun rankat sateet piiskasivat sen maahan ja verson tyvi vaurioitui. Luotamme kuitenkin, että juuristo on elossa ja kasvattaa taas keväällä uuden verson, kuten on tapahtunut jo ainakin kahdeksana vuonna peräkkäin.

Kasvi- ja maisemaretkiemme yleisömäärä kääntyi tänä kesänä vaihteeksi nousuun. Vaikka kaikille avoimien retkien määrää oli vähennetty kolmesta kahteen, osallistujia niillä oli yhteensä 58. Sää suosi tänä vuonna retkiä, mutta myöhäisen kasvukauden takia jotkin kukat ovat parhaimmillaan vasta tulevina viikkoina. Niinpä kannattaa vielä harkita tilausretkelle tulemista.

Eräs mukanaolija kirjoitti retkestä blogiinsa. Kiitos vain hienoista kuvista ja kannustavasta palautteesta!

Kasvi- ja maisemaretki 16.7.2017

Toukokuu 2017: Viirupöllön pesintä sujui hyvin

Takapihamme vaahterassa pesinyt viirupöllöpari suoriutui lastenhoidosta kunnialla. Kolmesta poikasesta yksi tosin putosi pesästä ennen aikojaan, mutta ilmeisesti sekin selviytyi. Kävi nimittäin niin, että noin pariviikkoinen poikanen oli yhtenä aamuna vaahteran juurella. Se seisoskeli siinä muutaman päivän ja näimme ikkunasta, että ainakin kerran emo kävi ruokkimassa poikasta myyrällä, jonka tämä nielaisi kokonaisena. Sitten yhtenä iltana poikanen oli kadonnut ja luulimme jo, että sille oli käynyt huonosti. Se löytyi kuitenkin seuraavana aamuna läheisestä halkoliiteristä. Koska emme olleet varmoja, että emo tietää poikasen olinpaikkaa, kannoimme poikasen takaisin pesäpuun juurelle, jotta se saisi varmasti ruokaa. Seuraavana iltana näimme sitten mielenkiintoisen näytelmän: emo istui läheisen puun oksalla ja ilmeisesti ohjeisti poikasta siirtymään turvallisempaan paikkaan. Ensin poikanen yritti kiivetä vaahteran runkoa pitkin takaisin pesään, mutta pääsi ylöspäin vain vajaat puoli metriä, vaikka yritti kovasti auttaa nousemista siiventyngillään. Sitten emo antoi uudet ohjeet, neuvoi siirtymään viereisen metsikön suojaan. Tuossa metsikössä molemmat vanhemmat viettivät aikaansa ja pitivät pesää silmällä. Sinne poikanen sitten taapersi, välillä hyppien ja välillä kävellen hitaasti mutta päättäväisesti, ja sen jälkeen sitä ei ole näkynyt. Pari viikkoa myöhemmin toiset kaksi poikasta tekivät sille seuraa ja siirtyivät samaan metsikköön puiden oksille istuskelemaan, lentämistä harjoittelemaan ja kerjäämään vanhemmilta ruokaa. Nyt pesä on siis tyhjä. Ohessa Esko Mannisen ottamia kuvia pöllönpoikasista.

Maahan pudonnut pöllönpoikanen Toiset kaksi poikasta pesässä Pesän jättänyt pöllönpoikanen metsikön suojassa

Kylmä kevät on viivästyttänyt kasvien kasvua, mutta pikku hiljaa kaikenlaista on noussut näkyviin. Kasviretkiemme päätähti saunionoidanlukko on tullut esiin, tänäkin vuonna ilmeisesti yksin. Lumen alla vihreinä talvehtivia ahonoidanlukkoja näyttävät myyrät verottaneen, mutta kyllä niitä jäljellekin on jäänyt. Ketonoidanlukkoja näyttää nousevan taas kymmenittäin ja pari suikeanoidanlukkoakin on jo löydetty. Kalliokieloesiintymä jatkaa laajenemistaan. Yhdestä selittämättömästi takapihan niitylle ilmestyneestä kasvista kahdeksan vuotta sitten syntyneessä esiintymässä on nyt jo yli 30 versoa.

Kesän kaikille avoimet opastetut kasvi- ja maisemaretket järjestetään su 2.7. klo 14 ja su 16.7. klo 14. Tilausretkelle pääsee muulloinkin sopimuksen mukaan. Tervetuloa!

Huhtikuu 2017: Viirupöllö alkoi pesiä pihassamme

Pihassamme pesivä viirupöllö

Luonto järjestää välillä jättiyllätyksiä. Yleensä havu- ja sekametsissä pesivä viirupöllö päätti tänä keväänä sijoittaa pesänsä takapihan niittymme osittain katkenneeseen vaahteraan (kuvassa), vain reilun kymmenen metrin päähän talomme seinästä. Niinpä voimme nyt seurata ikkunasta päivittäin pesinnän etenemistä. Poikaset kuoriutuvat oletettavasti huhti–toukokuun vaihteessa ja lähtevät pesästä lentokyvyttöminä. Silloin emo saattaa hyökätä niitä lähestyvien ihmisten kimppuun ja aiheuttaa pahojakin vammoja. Täytyy siis varautua uusiin kiukkuisiin naapureihimme kypärin ja silmäsuojin. Erään lintukirjan mukaan viirupöllö voi pesiä samalla paikalla toistakymmentä vuotta, joten tottuminen puolin ja toisin olisi tarpeen.

Jyväskylän yliopiston interventioekologian tutkimusryhmä keräsi vuosina 2014–16 niittytutkimukseensa aineistoa perinneympäristöalueiltamme. Alkuvuodesta saimme heiltä lajilistat löydetyistä putkilokasvi-, sammal- ja ludelajeista. Putkilokasvit olemme jo aiemmin kartoittaneet tilamme alueelta sen verran tarkasti, että uusia lajeja ei löytynyt. Uusia sammallajeja sen sijaan löytyi kaksi: rikkanokkasammal ja sirosuikerosammal, joten nyt maatilaltamme on löytynyt yhteensä 128 sammallajia. Muita eliöryhmiä ei ole vielä kartoitettu kattavasti.

Marraskuu 2016: Syksyn tapahtumia

Ruotsinkeltano

Kasviluettelossamme aiemmin korvakeltanon nimellä ollut kasvi on määritetty ruotsinkeltanoksi (Pilosella floribunda). Määrityksen teki jälleen Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Alexander Sennikov, mistä hänelle kiitokset. Retkeilykasvion mukaan ruotsinkeltano on niittykeltanon ja korvakeltanon risteymä. Kirjassa ei ole tästä lajista kuvausta, joten tarkkaa määritystä ei osattu aiemmin tehdä.

Syyskuussa Koulutuskeskus Salpauksen luontoalan opiskelijat kävivät tutustumassa perinnemaisematilamme työhön. Mukana oli maatilayrittämistä suunnittelevia nuoria, joita kiinnosti luonnon monimuotoisuuden edistäminen maatilan tuotantosuuntana. Näyttää ilmeiseltä, että tulevaisuudessa maataloustuissa siirrytään yhä enemmän peltoviljelyn tukemisesta ympäristön hyväksi tehtävän työn tukemiseen, joten Harjun perinnemaisematila on suunnannäyttäjänä tässä asiassa.

Maatilallamme valmistellaan siirtymistä ensi vuonna maalämmön käyttöön. Tähän saakka rakennukset ja käyttövesi ovat lämmenneet pääosin oman metsän puilla, joita on kulunut noin 60 mottia vuodessa, mutta jatkossa puun polttoa vähennetään, kun peruslämpö saadaan maalämpöpumpulla. Tänä syksynä kaivatimme peltoon lähes kilometrin verran putkea, joka jatkossa kerää maaperään varastoitunutta auringon lämpöä.

Hartolassa viritellään vuosien tauon jälkeen matkailuyrittäjien yhteistyötä, ja Harjun perinnemaisematilakin on siinä mukana. Yhteistyösuunnitelmien pohjana on opinnäytetyö, jonka matkailualan opiskelija Milla Uustalo teki vierailtuaan kaikkien kunnan matkailuyrittäjien luona. Koska emme tarjoa majoitus- tai ruokailupalveluja ja useimmat muut lähialueen matkailuyrittäjät tarjoavat, yhteistyön kehittäminen sopii meille hyvin. Aika näyttää, löytyykö yrittäjien kanssa sellaista yhteistyötä, joka tuo uusia kävijöitä kasvi- ja maisemaretkillemme.

Elokuu 2016: Pääskyset voivat hyvin

Kesän luontohavainnoista ilahduttavin on ollut räystäspääskyjen pesien lisääntyminen. BirdLife Suomi valitsi räystäs- ja haarapääskyn viime vuonna Vuoden linnuiksi, sillä niiden määrät ovat vähentyneet rajusti. Erittäin uhanalaisen räystäspääskyn kanta on taantunut jopa 75 % viimeisten 30 vuoden aikana, ja silmälläpidettävän haarapääskyn kantakin puolittunut 35 vuodessa. Tärkein syy lienee karjatilojen väheneminen, mutta perinnemaisematilallamme pääskyset viihtyvät edelleen hyvin. Haarapääskyjen pesiä on lampolana toimivan vanhan kivinavettamme ala- ja yläkerrassa sekä muutamassa ulkorakennuksessa toistakymmentä, ja räystäspääskyjen pesiä on talomme seinustalla aiempien kesien yhden tai kahden sijasta nyt kolme.

Kesän yleisöretkipäivistämme viimeinen, heinäkuun kolmas sunnuntai, oli taas ylivoimaisesti suosituin. Asiaan vaikutti varmaankin myös sää, joka suosi eniten viimeistä retkeä. Retkellä olivat mukana 20 varsinaisen osallistujan lisäksi Hartolan ja Sysmän paikallislehti Lähilehden toimittaja ja kuvaaja, jotka tekivät käynnistään lyhyen jutun. Myös muutama tilausretki on kesän aikana toteutettu. Viimeisin niistä oli Hartolan kunnanjohtajan tilaama esittelyretki. Kaiken kaikkiaan tämä 12:s kasviretkikesä jäi kuitenkin yleisömenestykseltään tavallista huonommaksi.

Kesän oikutteleva sää aiheutti myös sen, että heinätöistä ei tahtonut tulla mitään. Jouduimme vuosien tauon jälkeen turvautumaan perinteiseen menetelmään eli kaivamaan heinäseipäät esiin ja seivästämään siihen mennessä kaadetut heinät. Urakka oli kova, mutta se oli tällä kertaa ainoa keino pelastaa nämä heinät sateissa pilaantumiselta. Kiitokset vielä kaikille seivästysurakkaan osallistuneille! Oheisen kuvan otti yksi heistä, Esko Manninen.

Heinäseipäät pellolla

Kesäkuu 2016: Sää pilasi luonnonkukkien päivän retken

Kesän ensimmäinen kaikille avoin kasviretki luonnonkukkien päivänä jäi yleisön puuttuessa järjestämättä. Edellisestä nollan kävijän retkestä olikin kulunut jo seitsemän vuotta. Navakka tuuli ja aamupäivän pitkä vesisade ehkä vaikuttivat ihmisten suunnitelmiin, vaikka sade päättyikin ennen retken alkua. Edellispäivänä puhelimitse ilmoittautuneetkin jäivät kotiin. Yleisökato oli sikäli harmi, että tänä vuonna kasvukausi on ollut keskimääräistä aikataulua edellä, joten jo tällä kesän ensimmäisellä retkellä olisi voinut bongata tavallista enemmän kukkivia kasveja. Lisäksi myyntinäyttelytilassamme on nyt uutta nähtävää, sillä esillä on järvenrannan residenssissämme tänä kesänä oleskelevan kuvittaja Minna Mäkipään grafiikkaa ja kuvituksia (alla kuva teoksesta Neidonhiuspuu). Toivottavasti säät suosivat heinäkuun retkiä!

Minna Mäkipään teos "Neidonhiuspuu"

Alkukesästä on tehty muutamia uusia kasvilöytöjä. Yksi laji, rantanurmikka, havaittiin tilamme alueella ensimmäisen kerran, ja aiemmin vain pihapiirissä kylvettynä kasvanut luhtalemmikki ilmaantui nyt luonnonvaraisena äskettäin avarretulle niittylohkolle. Keltatalvikkia taas löydettiin ainoan aiemmin tunnetun esiintymän lisäksi toinen esiintymä samasta metsästä.

Pöllönpoikanen

Toukokuun lopulla perinnemaisematilallamme havaittiin harvinainen lintuvieras. Se istui ainakin yhden iltapäivän ajan matalalla männynoksalla metsälaidunalueellamme. Tapio oli kulkemassa rannan suuntaan, kun hän noustessaan polkua pitkin rantakalliolle näki yhtäkkiä parin metrin päässä silmänkorkeudella istuvan pöllönpoikasen (kuvassa). Se antoi pelottomasti kuvata itseään lähietäisyydeltä istuen silmät puoliummessa ja poseeraten aina kameran suuntaan. Pöllönpoikanen tunnistettiin sittemmin viirupöllöksi. Onneksi sen emo ei tullut keskeyttämään kuvausta, sillä lintuasiantuntija Lasse J. Laineen mukaan "viirupöllöemot puolustavat poikasiaan hyvin aggressiivisesti ja voivat aiheuttaa kynsillään pahoja vammoja ihmiselle".

Toukokuu 2016: Rauhoitettu perhonen sai nimen

Kasviretkellemme taannoin osallistunut perhosasiantuntija Jukka Tabell mainitsi retken aikana bonganneensa suoaukioltamme rauhoitetun perhoslajin. Lajin nimenkin hän sanoi, mutta se ehti unohtua. Tapio tapasi alkuvuodesta uudelleen Jukka Tabellin ja kysyi, vieläkö tämä muistaa, mikä perhoslaji oli kyseessä. Kyllä Tabell muisti: kirjoverkkoperhonen. Sen lisäksi että laji on Suomessa melko harvinainen, se on luokiteltu vaarantuneeksi Euroopan tasoisessa uhanalaisuustarkastelussa. Tällainenkin laji siis ilmeisesti elelee maatilamme alueella.

Kevät alkaa olla niin pitkällä, että kasveja alkaa nousta ja niitä voi alkaa tunnistaa. Kaikista neljästä noidanlukkolajistamme on jo havainto tältä keväältä, joten niitä voidaan edelleen esitellä kasviretkillämme. Lammasaitojen kunnostuksen yhteydessä löytyi myös uusi esiintymä silmälläpidettävää jäkkiä, ja uuden pitkospuureittimme varrella kasvava melko harvinainen korpisorsimo näyttää levittäytyvän koko ajan laajemmalle.

Lopuksi vielä surullisempi havainto. Takapihaltamme löytyi talon ikkunan alta kaunis kuollut pikkulintu (kuva alla), joka oli ilmeisesti törmännyt ikkunaan. Lintukirjan avulla se oli helppo tunnistaa Lapin maakuntalinnuksi sinirinnaksi, joka ei kuitenkaan pesi näin etelässä vaan on varmaankin muuttomatkalla pohjoiseen pysähtynyt lepäämään pihallemme kohtalokkain seurauksin. Rauha sen muistolle!

Kuollut sinirinta ja idänsinililja

Joulukuu 2015: Harjun tila esillä Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosijulkaisussa

Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirjan kansi

Päijät-Hämeen tutkimusseuran tämänvuotisessa vuosikirjassa Poimintoja Päijät-Hämeestä esitellään Harjun tilan historiaa ja nykypäivää. Kirjan sivuilla 108–119 on Tapion toimittama artikkeli, jonka alkuosa perustuu Vuorenkylän kyläkirjassa julkaistuun Harjun tilan historiaa esittelevään tekstiin ja loppuosassa on poimintoja näistä perinnemaisematilan internetsivuston uutisista. Artikkelin kuvat ovat Jukan ottamia. Kasveistamme esitellään lähikuvissa saunionoidanlukko, nurmilaukka, suikeanoidanlukko, kalliokielo ja pussikämmekkä.

Maatilan syksy oli kiireinen, sillä päärakennuksessa tehtiin perusteellinen putkiremontti alkusyksystä, ja vuotuiset syystyöt kasaantuivat sitten loppusyksylle. Onneksi tilalle saatiin palkattua pariksi kuukaudeksi ahkera ukrainalainen maataloustyöntekijä Nazar, jonka kanssa saatiin myös monet pitkään odottamassa olleet työt valmiiksi. Yksi näistä oli uusi pitkospuureitti alueelle, jonne ei ole aiemmin kasviretkillä poikettu sen vaikeakulkuisuuden vuoksi. Ensi kesän retkillä voidaan käydä tutustumassa tähän mielenkiintoiseen lehtoon, jossa risteilee puroja osittain maan alla ja jossa kasvaa mm. melko harvinaista korpisorsimoa.

Luonnontieteelliseen keskusmuseoon lähettämämme näyte keltanosta, jonka lajia emme pystyneet määrittämään, sai nyt nimen. Saimme sieltä tällaisen vastauksen: Muutaman minuutin katsomisen jälkeen Alexander Sennikov määritti lähettämänne kasvin Hieracium incurrens Norrl. (Det. A. Sennikov). Suomeksi kasvin nimi on hakamaakeltano. Tämä laji on nyt lisätty kasviluetteloomme, mutta muut keltanot ovat luettelossa enimmäkseen ryhmälajeina, koska lajien määrittäminen on erittäin vaikeaa. Ehkä myöhemmin, jos saamme asiantuntijan varmistuksen myös muista keltanolajeistamme, voimme ottaa nekin luetteloomme mukaan. Tutkimuksen alla olleiden saralajien osalta lajimääritystä täytyy yrittää uudelleen ensi kesänä. Vaikuttaa siltä, että ainakin osa viime kesänä löydetyistä saroista olisi risteymiä, mikä tekee niiden tarkan määrittämisen vaikeaksi.

Elokuu 2015: Erikoiset säät heijastuivat kasvillisuuteen

Kylmä ja sateinen keskikesä vaikutti selvästi maatilan kasveihin. Suurikokoiset kasvit kuten koiranputki ja vuohenputki hyötyivät eniten kosteudesta kun taas matalakasvuiset ketokasvit kuten ketoneilikka ja noidanlukot olivat ahdingossa. Kasvukausi oli myös huomattavan myöhässä, joten esimerkiksi peurankellot ja kaunokit olivat parhaimmillaan vasta viimeisten kasviretkien jälkeen. Niittotyötä on siis ollut tavanomaista enemmän, mutta vuodethan eivät ole veljeksiä, joten ehkä tulevina kesinä saamme taas poutaisempia säitä ja komeampia niittyjen kukkaloistoja.

Kesän kasviretkillämme kävi viime vuosia vähemmän väkeä. Syynä saattaa olla, että kaupunkilaiset eivät tällaisena kesänä oikein viihtyneet kesämökeillään, vaan pysyttelivät kaupungeissa tai suuntasivat ulkomaille. Retkille osallistuneet olivat kuitenkin yhtä vaikuttuneita kuin ennenkin tilamme monipuolisesta kasvilajistosta. Kesän viimeiselle retkipäivällemme järjestimme yllätyksenä saranäyttelyn (kuva alla), johon kokosimme näytteet kaikista maatilamme alueelta löytyneestä 16 saralajista. Kaikkiaanhan saroja on Suomessa noin 90 lajia.

Saranäyttely

Tulevien retkeläisten iloksi pystytimme retkireitin parhaalle näköalapaikalle penkin (kuva alla), jossa voi levähtää ja ihailla maisemia. Penkki on tehty yhdestä puusta, takapihan niityltä kaadetusta yli satavuotiaasta kuusesta.

Näköalapenkki

Uusia kasvilajeja ei ole toistaiseksi tänä kesänä löydetty, mutta tutkinnan alla on muutama saralaji sekä yksi keltano, jotka saattavat paljastua uusiksi löydöksiksi. Kasvilajien tunnistusta on hidastanut se, että biologimme Jukka on ollut hyvin kiireinen kesätyönsä parissa eikä ole päässyt paikan päälle tutkimaan löytöjämme.

Toukokuu 2015: Helsingin Sanomat kävi kylässä

Toukokuun lopulla perinnemaisematilamme sai jälleen julkisuutta, kun Helsingin Sanomat päätti tehdä maatilastamme jutun. Aiheena oli kertoa lukijoille, että maatilalla voi tulla toimeen myös hoitamalla arvokasta ympäristöä laiduneläinten avulla. Kuvaaja kaipasi juttuun kuvaa, jossa näkyisi sekä maisemaa, lampaita että ihmisiä. Tällaisten kuvien järjestäminen ei ollutkaan aivan helppoa, koska lampaat eivät aluksi suostuneet yhteistyöhön vaan laukkasivat karkuun pitkin mäkiä.

Maatilan sammakkoeläimistöön saatiin poikkeuksellisesti lisäys. Pellon reunassa sijaitsevaan pieneen lampeen kerääntyy aina keväisin runsaasti sammakoita äänekkäisiin lisääntymispuuhiin. Tänä keväänä tutun kurnutuksen joukosta erottui useaan otteeseen myös viitasammakon erikoinen ääntely, joten meillä esiintyykin aiemmin tiedettyjen (rusko)sammakon ja rupikonnan lisäksi myös kolmas, vieläpä EU:n luontodirektiivin nojalla suojeltu sammakkoeläinlaji.

Muuten loppukevät on ollut kiireinen kuten aina. Lammasaitojen kunnostusta on riittänyt, ja toukotöissäkin meni tavallista enemmän aikaa, kun kyntövuorossa oli kaikkein kivisin ja suurin lohkomme. Kylvön jälkeen lohkolla on viettänyt päivittäin aikaa kuuden kurjen seurue, joka on noukkinut pinnalle jääneet kauranjyvät parempiin suihin. Maksuksi ne ovat jättäneet runsaasti sulkia, joita olemme keränneet talteen. Niistä saisi vaikka intiaanipäähineen.

Huhtikuu 2015: Uusi hoitosuunnitelma ja tukihaku

On tullut jälleen aika laatia uusi viisivuotinen perinneympäristöjen hoitosuunnitelma. Kiersimme kaikki hoitolohkot jo marras–joulukuussa, ja helmikuussa aloitimme varsinaisen kirjoitustyön. Tässä vuodet 2015–20 kattavassa suunnitelmassa päädyimme pienentämään hoitoalaa hehtaarin verran, joten esitämme hoidon jatkamista lähes tarkalleen 30 hehtaarin alalla. Hoitolohkojen rajoja on myös tarkistettu vastaamaan paremmin nykytilaa. Hoitolohkoja on suunnitelmassa 26, joista jokaiselle on kirjattu aiotut hoitotoimet viisivuotisjakson aikana.

Viranomaiset vaativat hakemuslomakkeen ja hoitosuunnitelman liitteeksi karttoja sekä kopiot lohkojen hoitopäiväkirjoista edellisiltä viideltä vuodelta, joten liitteitä tulee noin 150 sivua. Ja toisin kuin useimpia muita maataloustukia, tätä tukea ei voi vielä hakea sähköisesti, joten ELY-keskukseen on lähdössä paksu lähetys. Kyseessä oleva tukimuoto on nimeltään maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoidon ympäristösopimus (entinen nimi perinnebiotoopin hoidon tuki). Tämä tuki tarjoaa välttämättömän perusrahoituksen maatilamme tuotantosuunnan eli perinneympäristöjen hoidon harjoittamiseen. Tukipäätöstä joutunee odottamaan vähintään puoli vuotta.

Kevät on edennyt niin pitkälle, että jokavuotisia noidanlukkolaskentoja on päästy tekemään. Ainoa saunionoidanlukkoyksilömme on pukannut versonsa maan pinnalle, ja talvehtineita ahonoidanlukkoja bongattiin peräti 75. Hieman lisääntymään päin näyttävät olevan. Myös ketonoidanlukkoja on noussut pintaan. Muita lajeja myöhäisempää suikeanoidanlukkoa on vaikea löytää vielä näin keväällä.

Karitsointi sujui kohtalaisen hyvin, ja tänä keväänä syntyneitä karitsoita on nyt yhteensä 33. Pari synnytystä oli vaikeita, mutta uuhille kätilöintiapua antamalla niistäkin selvittiin. Karitsoiden värikirjo on taas laaja. Erikoisimman värinen on kuvassa näkyvä ruskeavalkopilkullinen pässikaritsa. Eipä arvaisi moni, että tuonkin värisiä lampaita voi olla!

Erikoisen värinen karitsa syömässä kivennäistä

Lokakuu 2014: Alkusyksylläkin tutkijavierailuja

Tutkijavierailut perinnemaisematilallamme jatkuivat loppukesälläkin. Jyväskylän yliopiston tutkijoiden johdolla tilallemme tuli vierailemaan syyskuun alussa linja-autollinen nykyisiä ja tulevia sieniasiantuntijoita eri puolilta Suomea. He kartoittivat muutaman tunnin ajan tilamme sienilajistoa. Tarkempia lajiluetteloita lienee tulossa myöhemmin, mutta eräs tutkija oli kuulemma löytänyt hiippoihin kuuluvan sienilajin, josta tunnettiin Suomesta tätä ennen vain kolme havaintoa.

Noidanlukkotutkimuksen viimeiset kenttähavainnot tehtiin myös syyskuussa, ja siitäkin on luvassa raportti myöhemmin. Jukka-poikamme oli kausityössä Metsähallituksen luontokartoittajana Selkämeren saarilla ja rannikolla, ja noidanlukot olivat hänenkin keskeisiä kartoituskohteitaan muiden uhanalaisten kasvien esiintymien sekä perinneympäristökohteiden ohella. Hän löysi peräti viittä noidanlukkolajia, joista saunionoidanlukkoa ei ollut havaittu Satakunnan maakunnassa yli 30 vuoteen. Tärkeimmistä löydöistä julkaistiin tiedote. Yle Satakunta laati tiedotteen pohjalta uutisen, johon on poimittu Ylen arkistosta sopiva kuva – meillä Harjussa otettu tietenkin!

Myös kaksi Helsingin yliopiston tutkijaa vieraili yllättäen syyskuussa tarkistamassa heidän tiedossaan olevien nurmilaukan esiintymien tilannetta. Heidän tietokannassaan oli vain yhden maatilamme alueella sijaitsevan nurmilaukkaesiintymän koordinaatit, ja hämmästys olikin ilmeinen, kun esittelimme kaikki kuusi tiedossamme olevaa esiintymää. Kolmelta esiintymältä he ottivat näytteitä mukaansa, mutta päättelivät niistä jo saman tien, että nurmilaukkaesiintymämme ovat itäistä kantaa.

Lintututkijoita ei muutamista lupauksista huolimatta tänäkään kesänä näkynyt, mutta teimme itse kesän aikana muutamia kiinnostavia uusia lintuhavaintoja. Pihamme lähellä olevalla niityllä kuului erikoista linnun varoitusääntä, jollaista ei ole aiempina kesinä kuulunut. Varmistimme laulavan lintukirjan avulla epäilymme, että kivitasku oli alkanut pesiä jossain niityn liepeillä. Elokuussa kuistimme ikkunaa vasten lensi isohko lintu, jota luulimme ensin tikaksi. Se jäi pökertyneenä vähäksi aikaa makaamaan kuistille, joten pääsimme tutkimaan sitä lähempää ja tunnistimme sen lintukirjan avulla kuhankeittäjäksi. Lintukirjan mukaan niitä näkee loppukesällä pihoilla syömässä kirsikoita, ja aivan kuistimme edessä kasvaakin kirsikkapuu. Näistä lajeista kivitasku on luokiteltu vaarantuneeksi ja kuhankeittäjä silmälläpidettäväksi. Kivitasku on kärsinyt mm. maanviljelyn tehostumisen aiheuttamista muutoksista.

Heinäkuu 2014: Vierailijoita on riittänyt

Tämäkin kesä on ollut perinnemaisematilallamme vilkas. Vierailijoita on käynyt lähes päivittäin. Neljän kaikille avoimen kasvi- ja maisemaretken lisäksi on ollut muutama tilausretki, mutta erityisesti tutkijoita ja toimittajia on käynyt ahkerasti. Perinnemaisemiamme ja harvinaisia kasvejamme on myös kuvattu Lahden historiallisen museon arkistoihin. Jyväskylän yliopiston tutkimuksen myötä tilallamme on vieraillut ekologian tutkijoita useita kertoja eri kokoonpanoissa. Kaukaisin tutkijavieras tuli Yhdysvalloista. Hyönteisiä on pyydystetty tutkimustarkoituksiin niin maapyydyksin, lentopyydyksin kuin haavimallakin. Listat löydetyistä lajeista saamme myöhemmin. Kuvia yhdeltä tutkijavierailulta on julkaistu Kaisa Raatikaisen Perinnebiotooppeja tutkimassa -blogissa.

Kesän yleisöretkillä kävi suunnilleen saman verran väkeä kuin viime kesänä. Heinäkuun jälkimmäinen retkipäivä on jo pitkään ollut suosituin, ja siksi järjestimmekin tänä vuonna 20. heinäkuuta kaksi retkeä eri kellonaikoina. Se oli tarpeen, sillä retkille osallistui yhteensä 33 henkilöä. Yhtenä ryhmänä näin monen opastaminen maastossa olisi ollut aika vaikeaa.

Yle Lahden toimittaja Meeri Niinistö kävi haastattelemassa meitä ohjelmasarjaan, jossa esitellään huomionarvoisia ympäristötekoja. Haastattelu lähetettiin Radio Suomessa 16.7., ja siitä tehtiin myös artikkeli Ylen uutissivustolle.

Myös saksalainen dokumenttielokuvaa valmisteleva filmiryhmä kävi kuvaamassa otoksia perinnemaisematilallamme. He kuvasivat maatilan arkea, kuten heinäpaalien keruuta pellolta, sekä harvinaisimpia kasviesiintymiä kuten saunionoidanlukkoa.

Aittarinne heinäkuussa

Toukokuu 2014: Perinnemaisematilamme kiinnostaa tutkijoita

Aiempinakin vuosina on joitakin biologeja poikkeillut tutustumassa hoitotyömme tuloksiin, mutta tänä kesänä alan tutkijoita näyttää olevan tulossa vierailulle säännöllisesti. Perinnemaisematilamme on valittu yhdeksi tutkimusalueeksi Jyväskylän yliopistossa käynnistyneeseen tutkimukseen, jossa verrataan laidunnettujen ja niitettyjen niittyjen eliölajistoa tienpientareiden lajistoon. Sen myötä niityillemme merkityistä koeruuduista kartoitetaan putkilokasvit, sammalet, hyönteiset ja sienet. Tutkimuksen toteuttavaa interventioekologian tutkimusryhmää johtavat tutkija Panu Halme ja yliopistonlehtori Atte Komonen. Koeruudut käytiin merkitsemässä toukokuun lopulla, ja tietoja löydetyistä eliölajeista saadaan kesän mittaan.

Myös noidanlukoista pro gradu -tutkimusta tekevä Jyväskylän yliopiston opiskelija Emma-Liina Marjakangas on valinnut meidän tilamme yhdeksi tutkimusalueistaan. Emma-Liina käy kesän aikana viisi kertaa laskemassa tilamme alueelta löytyvät noidanlukot. Ensimmäinen laskenta tapahtui toukokuun viimeisenä päivänä. Hänen tutkimuksensa tavoitteena on selvittää, kuinka hyvin pienet ja piilottelevat noidanlukot on löydetty niiltä alueilta, missä niitä tiedetään kasvavan. Tutkimus on siinä mielessä erittäin hyödyllinen, että kaikki noidanlukkolajit ovat uhanalaisia tai silmälläpidettäviä ja niiden suojelu katsotaan kansainvälisestikin tärkeäksi. Myös meiltä löydettyjen noidanlukkojen tarkat yksilömäärät siis selviävät kesän kuluessa.

Toukokuussa lammaslauma kasvoi vielä yhdellä karitsalla, jonka laumamme vanhin uuhi Tytti synnytti melkoisesti myöhässä. Ehdimme jo ajatella, että Tytti ei ehkä ole tullut tiineeksi ollenkaan, mutta pyöräytti se vielä vanhoilla päivillään yhden pässikaritsan. Hyvin on Teppo-nimen saanut pikkupässi pärjännyt lauman mukana, vaikka joutui jo muutaman päivän ikäisenä laajoille luonnonlaitumille kulkemaan. Tämän kesän lammaslaumamme kokonaispääluku on nyt tasan 50.

Kesän yleisökasviretket alkavat tuttuun tapaan luonnonkukkien päivänä 15. kesäkuuta, jolloin on kahden tunnin kasviretki klo 14 alkaen. Mutta jo päivää aikaisemmin 14.6. järjestetään Päijät-Hämeen Avoimet kylät -tapahtuma, johon Vuorenkylän kohteeksi on valittu meidän perinnemaisematilamme. Siihen liittyen järjestämme kolme tunnin pituista kasviretkeä alkaen klo 10, 12 ja 14. Viimeiselle retkistä lähtee maksuton linja-autokuljetus Hartolan kirkonkylältä klo 13.30. Tervetuloa!

Huhtikuu 2014: Pihamaisema muuttui

Kuusi makaa niityllä heti kaatamisen jälkeen

Talomme takapihalta alkavan hienon niityn maisema muuttui melkoisesti, kun päädyimme poistamaan sieltä yli satavuotiaan jättikuusen. Puun tyven läpimitta oli 110 cm ja ympärysmitta 340 cm. Puu alkoi tehdä kuolemaa pari vuotta sitten latvasta alkaen, ja kun ilmasto on muuttunut kovin myrskyisäksi, turvallisuussyistä puu oli kaadettava. Aika näyttää, mitä tapahtuu kuusen läheiselle kasvillisuudelle, kun olosuhteet niityllä muuttuivat. Parinkymmenen metrin säteellä on arvokkaiden kasvien saunionoidanlukon, ketonoidanlukon ja nurmilaukan esiintymiä, jotka saavat nyt ainakin lisää valoa. Koko kuusi on jo saatu siivottua pois niityltä, joten aluskasvillisuuden pitäisi päästä lähtemään kasvuun tavanomaisessa aikataulussa tai jopa etuajassa, kun lumetkin sulivat varhain.

Kasviretkiemme vetonaulasta saunionoidanlukosta puheen ollen se yllätti taas aikaisella esiintulollaan. Kolme vuotta sitten sen verson alku havaittiin ensimmäisen kerran noin 8.5., kaksi vuotta sitten huhtikuun lopulla, viime keväänä 20. huhtikuuta ja nyt jo 14. huhtikuuta. Talvehtineita ahonoidanlukkoja kävimme bongaamassa Keijumäen niityltä, ja niitä löytyikin enemmän kuin koskaan ennen: yli 60. Ilmeisesti niityn hoito on ollut oikeansuuntaista, vaikka joistakin kohdista yksilöitä näyttäisi hävinneenkin.

Kevään karitsointi on sujunut hyvin. Tähän mennessä kolmeltatoista uuhelta on syntynyt 30 karitsaa, joista vain yksi on valkoinen! Mustan Late-pässin väriperimä vaikuttaa siis varsin ei-valkoiselta. Myös sukupuolijakauma on hieman epätavallinen. Yleensä pässikaritsoja syntyy enemmän, mutta nyt uuhikaritsat ovat enemmistönä 17–13.

Tammikuu 2014: Tuulivoimaloita suunnitteilla naapuriin

Syysmyrskyt koettelivat myös Harjun perinnemaisematilaa. Yli kolmekymmentä suurta puuta (enimmäkseen kuusia) katkesi tai kaatui juurineen, ja pisin sähkökatko kesti 26 tuntia. Järven rannassa vanha suuri koivu katkesi keskeltä ja latvaosa putosi kumollaan olleen soutuveneen päälle rikkoen sen. Maatilan kevättyöt alkavat siis myrskyn jälkien siivoamisella.

Tammikuun lopulla Hartolan kunta lähetti kuulemiskirjeen, jonka mukaan Ilmatar Windpower -yhtiö suunnittelee kahta tuulivoimalaa Vuorenkylän Kinkkulanmäelle ja yhtä Purnuvuorelle. Toinen Kinkkulanmäen voimaloista tulisi noin 800 metrin päähän talostamme. Suunnitelman liitteenä olleessa ympäristöselvityksessä oli meidän maatilamme kohdalla vanhentunutta tietoa ja suoranaisia virheitä. Konsulttiyhtiön tekemän ympäristöselvityksen mukaan perinnemaisemamme arvoluokka olisi edelleen maakunnallisesti arvokas ja lähialueen kiinteistöistä tehdyn selvityksen mukaan päärakennuksemme olisi 1920-luvulta ja nykyään kesäasuntona! Oikaisimme heti nämä virheet ja ihmettelimme samalla, miten huolimattomasti tällaisia selvityksiä tehdään. Perinnemaisemamme kasviesiintymiä eivät lähelle mahdollisesti nousevat tuulivoimalat varmastikaan haittaa, mutta mahtavatko haitata kasviretkillä käyvien silmää?

Right Livelihood -säätiön tammikuun uutiskirjeessä (englanniksi) on kerrottu Harjun perinnemaisematilan saamista tunnustuksista. Tapio on ollut säätiön toiminnassa mukana edustamassa suomalaisia kyläaktivisteja vuodesta 1992 lähtien käytyään tuolloin hakemassa Tukholmasta Suomen kylätoimintaliikkeelle myönnetyn vaihtoehto-Nobelin. Säätiön edustajien kanssa tuli puheeksi myös Harjun tilalla tehty työ luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi, ja he halusivat kertoa siitä omassa uutiskirjeessään.

Myös tammikuun lopulla ilmestyneen Vihreä lanka -lehden liitteenä jaetussa Maaseutu- ja erävihreiden Vihreä maa -lehdessä (sivu 5) oli Tapion ja Jukan kirjoittama artikkeli luonnon monimuotoisuuden edistämisen tärkeydestä ja hieman myös työstä täällä Harjussa.

Syyskuu 2013: Harjun tila esillä monissa paikoissa

Tapio sai keväällä Bonnin yliopistosta kutsun tulla pitämään luennon työstään kylätoiminnan ja luonnon monimuotoisuuden hyväksi. Matka Saksaan toteutui syyskuun ensimmäisellä viikolla, ja siellä olikin järjestetty ohjelmaa koko viikoksi. Heti saapumispäivän iltana Tapio joutui yhdeksi kolmesta alustajasta yleisöpaneeliin, jonka otsikkona oli Luonto nykyaikana: suojelusta tuotantoon?. Muut alustajat olivat professorit Rainer Griesshammer ja Michael Succow. Tapio esitteli Harjun perinnemaisematilalla tehtävää työtä luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi ja kertoi mm. suomalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan luonnon monimuotoisuuden väheneminen johtaa allergioiden ja muiden sairauksien lisääntymiseen. Yleisökeskustelussa pohdittiin muun muassa, miten ihmiset saataisiin kuluttamaan nykyistä vähemmän, mihin Tapiolla oli resepti valmiina: Ryhtykää luomuviljelijöiksi, niin sen jälkeen teillä ei ole enää aikaa eikä rahaa shoppailuun!

Viikon aikana Tapio näytti englanninkielisen diaesityksen Harjun perinnemaisematilasta kolmelle eri yleisölle: yhdelle Bonnin yliopiston opiskelijaryhmälle sekä kahdelle Youth Future Projectin työryhmälle. Youth Future Project järjesti Bonnissa seminaarin, johon kokoontui ympäristöasioista kiinnostuneita nuoria ympäri Euroopan. Nuoret olivat erittäin kiinnostuneita siitä, että oikeanlaisella ympäristönhoidolla voidaan lisätä luonnon monimuotoisuutta niin kuin Harjun tilalla on onnistuttu tekemään. Moni nuori ilmaisi myös olevansa kiinnostunut tulemaan tulevina kesinä Harjun tilalle tekemään työtä luonnon hyväksi. Myös Bonnin yliopiston professori perheineen halusi tulla tutustumaan maatilamme luonnonhoitotyöhön.

Harjun perinnemaisematilan väki ja Vuoden perinnemaisema 2013 -kunniakirja

Maatiainen-lehdessä 3/2013 kerrottiin heinäkuisesta retkestä Harjun tilalle, jonka Maatiainen ry valitsi vuoden perinnemaisemaksi 2013. Ohessa jutussa julkaistu kuva, joka otettiin heti kun kunniakirja oli luovutettu meille. Maija Manninen kuvailee tekstissä vaikutelmiaan seuraavasti: Asiantunteva opastus erityisesti tilan nuoren isännän taholta suuntautui metsälaitumille, niityille ja hakamaille monimuotoiseen kulttuuri- ja laidunympäristöön. Lammastyövoima oli tehnyt uutteraa työtä ja siistiä jälkeä. Myöhemmin saimme nähdä nämä puhtoiset ja viattomat eläimet, kun ne olivat vetäytyneet majoitustiloihinsa viettämään säännönmukaista iltapäivän lepohetkeään. Ne olivat suomenlampaan erilaisia värimuotoja. Kun henkeäsalpaavan kaunis pieni kävelyretki oli tehty, tilan rouva tarjoili mehua, tilan omaa tuotantoa. Oli tilaisuus hengähtää.

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin perinnemaisemaryhmän blogissa on julkaistu upeita kuvia Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kesäkuiselta retkeltä Harjuun. Kuvat löytyvät sivun alkupuolelta otsikon Retki Harjun tilalle 29.6. alta. Samasta retkestä kerrotaan myös Orkidealehden 5/2013 jutussa Pussikämmekkä kuuluu perinnemaisemaan.

WWF Suomen ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion pyörittämä hanke Puustoisten perinneympäristöjen hoito luonnonlaiduntamisella on koonnut sivustolleen esittelyjä mallikohteista, jotka toimivat esimerkkeinä, kuinka luonnonlaiduntaminen on mahdollista toteuttaa. Mukana on nyt myös Harjun perinnemaisematilan esittely.

Hartolan arvokkaat luontokohteet ja perinnemaisemat -oppaan kansi

Viime vuodesta saakka tekeillä ollut opas Hartolan arvokkaat luontokohteet ja perinnemaisemat julkaistiin syyskuussa. Oppaan ovat pääasiassa laatineet Antti Hovi ja Heikki Niinimäki. Yritämme saada painettua versiota jaettavaksi ensi kesän kasviretkillä, mutta oppaasta on myös hieman erisisältöinen pdf-versio netissä. Harjun tilasta kerrotaan erityisesti sivuilla 36–38 (pdf-tiedoston sivut 38–40).

Syyskuun lopulla lammaslaumamme sai uuden johtajan, kun ostimme Ikaalisista siitospässin. Lakritsi-Late-niminen täysin musta pässi pääsee lokakuun alkupuolella tutustumaan tarkemmin viiteentoista morsiameensa.

Heinäkuu 2013: Vielä yksi uhanalainen kasvi lisää

Jänönsalaatti

Heinäkuun alussa löytyi jälleen uusi alueellisesti uhanalainen kasvilaji. Nyt maatilan lajistoon kuuluu jo kaksi valtakunnallisesti uhanalaista ja seitsemän alueellisesti uhanalaista putkilokasvia. Uusi laji (kuvassa) on nimeltään jänönsalaatti. Kolme yksilöä löytyivät vanhalta niittylohkolta kohdasta, jossa on vielä keski-ikäinen istutuskuusikko, mutta jonka vieressä on muutaman vuoden vanha hakkuuaukea. Ilmeisesti vanhassa siemenpankissa piileskeli tämänkin lajin siemeniä, jotka lisääntynyt valo sai itämään. Jänönsalaatti on Suomessa alkuperäinen, eteläinen laji, joka on yleinen vain Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa.

Opastetuilla kasviretkillä on edelleen riittänyt kävijöitä. Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskuksen luonnonvara-alan täydennyskoulutettavien ryhmässä oli mm. tulevia maisemanhoidonneuvojia ja muita alan ammattilaisia. He halusivat nähdä erityisesti, miltä näyttää perinnebiotooppialue, joka on suunnitelmallisen hoidon avulla saatu nostettua maakunnallisesti arvokkaasta valtakunnallisesti arvokkaaksi. Hartolan vapaa-ajanasukkaiden yhdistyksen ryhmä taas oli enemmän kiinnostunut kasvien tunnistamisesta. Heinäkuun ensimmäiselle yleisökasviretkelle osallistui kymmenen henkilöä.

Kunniakirja

Kuukauden puolessavälissä löytyi yksi tavallisempi kasvilaji, pyöreälehtikihokki. Kasvi huomattiin soistuneelta lohkolta, jolta poistettiin puusto muutama vuosi sitten ja jota on yritetty ennallistaa suoksi. Yrittäminen näyttää tuottavan tuloksia. Pyöreälehtikihokki on 308:s Harjun tilan alueelta löytynyt luonnonkasvilaji ja toinen lihansyöjälaji isovesiherneen ohella. Samana päivänä saimme vielä toisen, virallisemmankin palkinnon, kun Maatiainen ry:n edustajat kävivät luovuttamassa Harjun tilalle kunniakirjan valinnasta Vuoden 2013 perinnemaisemaksi. Itä-Häme-lehti teki tästä kolmossivunsa pääuutisen. Kunniakirja (kuvassa) myönnettiin isäntäväen perinteitä kunnioittavasta ja pitkäjänteisestä jo kolme vuosikymmentä jatkuneesta työstä tilan luonto-, maisema- ja kulttuuriarvojen palauttamiseksi ja säilyttämiseksi kunnostamalla ja hoitamalla sen perinneympäristöjä sekä vaalimalla tilan vanhaa rakennuskantaa. Kaikille avoimien opastettujen kasviretkien järjestäminen ja perinnemaisema-arvojen tunnetuksi tekeminen ovat myös tärkeä osa Harjun toimintaa.

Kesän viimeiselle yleisökasviretkelle osallistui ennätysmäärä väkeä, peräti 35 (27 aikuista, 6 omin jaloin kävellyttä lasta ja 2 sylilasta). Sää ei suosinut retkeä, mutta runsaista sadekuuroista huolimatta suurin osa retkeläisistä talsi urheasti koko kierroksen enemmän tai vähemmän märissä vaatteissa.

Jukan Kasviapu-palvelu on päässyt alkuun parin kasvikartoituksen myötä. Maanomistajat ovat halunneet tietää, minkä kaikkien kasvilajien naapureina he asuvatkaan tonteillaan, ja löytynyt onkin useita harvinaisia lajeja. Joutsasta paljastui Keski-Suomen maakunnassa varsin harvinainen jänönapila.

Kesäkuu 2013: Kasviretket suosiossa

Tämän kesän opastetut kasviretket pääsivät vauhtiin kesäkuun alussa. Vilskettä on ollut aiempia vuosia enemmän; varmaankin saamamme Vuoden perinnemaisema -titteli on lisännyt kiinnostusta. Luonnonkukkien päivän avoimelle retkelle osallistui peräti 26 henkilöä, minkä lisäksi on käynyt muutama tilausryhmä. Jyväskylän seudun luonnonsuojeluyhdistyksen ryhmässä oli mukana vapaa toimittaja, joka kuvasi ja kirjoitti materiaalia mahdollisesti myöhemmin julkaistavaa lehtijuttua varten. Retken päätteeksi ryhmä sai kunnian tutustua ensimmäisenä uuteen myyntinäyttelytilaan (kuvassa), joka valmistui pihallemme vain päivää aikaisemmin. Jatkossa kasviretkeläiset pääsevät retken jälkeen tuohon viehättävään huoneeseen nauttimaan juotavaa, lepuuttamaan jalkojaan ja tutustumaan maatilan tuotteisiin ennen kotiinlähtöä.

Myyntinäyttelytila

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen retkelle osallistui hyönteisasiantuntija Juho Paukkunen, joka retken aikana pyydysti haaviinsa näytteitä laidunalueidemme hyönteisistä. Myöhemmin hän lähetti listan havaitsemistaan lajeista. Havaittuja hyönteislajeja kertyi 38 (9 päiväperhosta, 8 muuta perhosta, 2 kovakuoriaista ja 19 pistiäistä), joista huomionarvoisia olivat hänen mielestään ketokultasiipi, niittyvihersiipi, loimumittari ja paksupäänäivertäjämehiläinen. Ne ovat Paukkusen mukaan melko vaateliaita ja taantuneita perinneympäristöjen lajeja, mutta eivät kuitenkaan vielä uhanalaisia.

Samalla retkellä havaittiin myös uusi kasvilaji, kun asiantunteva retkeläinen määritti vastaan tulleen horsman amerikanhorsmaksi. Aiemmin emme olleet osanneet erottaa kyseistä lajia lehtohorsmasta, jota meillä myös esiintyy. Kiitokset hänelle!

Kodin Pellervo -lehden kesänumerossa (6–7 / 2013) julkaistiin toimittaja Hannele Niemen kirjoittama juttu maatilamme perinnemaisemanhoidosta otsikolla Hoida ja anna hoitaa. Ingressi kuului: Moni luulee, että perinnemaisemaa pitää suojella. Ei, ei ja ei. Kymmensivuisen jutun kuvituksena oli 16 valokuvaaja Marja Seppälän ottamaa hienoa värikuvaa. Jutun teksti ja muutama kuvista ovat nähtävillä Pellervon sivustolla.

Toukokuu 2013: Uusi kasviaiheinen yleisöpalvelu

Kokeilemme tänä kesänä palvelua, jonka kautta kuka tahansa voi tunnistuttaa kasvilöytöjään valokuvasta tai tilata kasvikartoituskäynnin. Palvelun nimeksi on annettu Kasviapu ja sille on avattu oma sivusto osoitteeseen kasviapu.mattlar.fi. Tervemenoa tutustumaan!

Kalliokielo

Toukokuun aikana perinnemaisematilallamme on taas tehty uusia kasvilöytöjä. Hyvät uutiset ensin. Toiseksi uhanalaisinta kasviamme suikeanoidanlukkoa löytyi uudesta paikasta, parinkymmenen metrin päästä aiemmin löydetystä esiintymästä. Viime kesänä yksilöitä löytyi yhteensä viitisentoista, tänä kesänä niitä ilmaantunee ainakin parikymmentä. Myös kalliokielon (kuvassa) ainokainen pieni esiintymä jatkaa kasvuaan. Kolme vuotta sitten löydetty ensimmäinen yksilö on nyt saanut jo jälkikasvua niin, että esiintymässä on kymmenkunta kasvia.

Sitten huonot uutiset. Maatilamme alueelta löytyi ensimmäistä kertaa haitallisena vieraslajina tunnettu komealupiini. Se ilmestyi tänä keväänä heinäpeltoon paikalle, jossa pari vuotta sitten oli remontin aikaan jätelava. Ilmeisesti lavan mukana on kulkeutunut lupiinin siemeniä. Koska lupiini on Suomen luonnossa holtittomasti leviävä ja muuta lajistoa tukahduttava uustulokas, aiomme kitkeä sen pois ennen kuin se ehtii siementää. Kasviluetteloomme se on kuitenkin nyt lisättävä, joten Harjun perinnemaisematilalta on nyt löydetty 305 luonnonkasvilajia.

Eviralta saimme tiedon yhden kuolleena syntyneen karitsamme kuolinsyystä. Schmallenberg-virusta siitä ei löydetty, vaan kohtaloksi koitui synnytyksen aikainen hapenpuute.

Lampaat Keijumäen kedolla

Huhtikuu 2013: Kasviretkiemme päätähti on taas näkyvissä

Opastettujen kasviretkiemme päätähti, erittäin uhanalainen saunionoidanlukko oli taas tänä keväänä aikainen ja ilmestyi näkyviin heti lumien sulettua 20. huhtikuuta. Ainakaan vielä ei ole havaittu kuin yksi, aiemmilta vuosilta tuttu yksilö. Se on nyt huolellisesti suojattu, jottei mikään pääsisi vahingoittamaan sitä. Myös ahonoidanlukkoja on paljastunut lumen alta tavanomainen määrä eli noin viisikymmentä yksilöä. Hyvin näyttävät nekin voivan.

Kevään karitsointi sujui paremmin kuin pelkäsimme. Viime kesänä Suomeen polttiaisten mukana levinnyt Schmallenberg-virus aiheutti joissain lammaskatraissa pahaa jälkeä. Virus voi aiheuttaa syntymättömille karitsoille epämuodostumia, hermovaurioita ja kuolemia, mutta meidän uuhemme saivat enimmäkseen eläviä ja terveitä karitsoita. Muutama kuollut kuitenkin syntyi, ja niistä lähetettiin Eviralle tutkittavaksi näyte, josta pitäisi selvitä, oliko kyseessä tuo virus. Vastausta ei ole vielä saatu.

Hämeen ELY-keskuksen uutiskirjeessä julkaistiin juttu perinnemaisematilamme valinnasta Vuoden 2013 perinnemaisemaksi Suomessa.

Tammikuu 2013: Harjun perinnemaisematilasta Vuoden 2013 perinnemaisema

Maatiainen ry on valinnut Harjun perinnemaisematilan Vuoden 2013 perinnemaisemaksi Suomessa. Valinta on tehty vuodesta 2008 lähtien. Aiemmin palkitut kohteet sijaitsevat Kokemäellä (Satakunta), Rantasalmella (Etelä-Savo), Paimiossa (Varsinais-Suomi), Keminmaalla (Lappi) ja Turussa (Varsinais-Suomi). Valinnalla halutaan kiinnittää huomiota arvokkaisiin suomalaisiin kulttuurimaisemiin sekä edistää niiden säilymistä. Valinnan tekevä Maatiainen – Det lantliga kulturarvet ry on valtakunnallinen yhdistys, joka vaalii maatiaiskasveja ja -eläimiä sekä perinnemaisemia.

Kurjenkellot niityllä

Harjun valinnan perusteina ovat tilan luonto-, maisema- ja kulttuurihistorialliset arvot sekä pitkäjänteinen työ alueen arvojen palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. Lehdistötiedotteessa todetaan: Harjun pihapiirin sekä metsälaidunten, niittyjen ja hakamaiden muodostama perinnemaisemakokonaisuus on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi. – – Tilan historia ulottuu vähintään 1600-luvulle, jopa kauemmaksi. Koko maatila oli välillä käyttämättä ja sen niityt ja luonnonlaitumet olivat kasvaneet umpeen. Nykyinen isäntä Tapio Mattlar on 1980-luvun alusta lähtien kunnostanut ja hoitanut tilan perinneympäristöjä sekä viljellyt peltoja luonnonmukaisesti. Edustavimpia perinnemaisemia ovat tuoreet niityt ja metsälaitumet. Lähes koko tila, noin 31 hehtaaria on maatalouden perinnebiotooppien hoitotuen piirissä.

Vuosikymmeniä jatkuneen laidunnuksen, niiton sekä raivauksen ansiosta tilan maisemat ovat avartuneet ja perinneympäristöarvot palautuneet. Hoidon myötä alueen runsas ja arvokas niittykasvillisuus on elpynyt. Kartoituksissa on löytynyt noin 300 luonnonvaraista putkilokasvilajia, joista kaksi on valtakunnallisesti uhanalaista, kuusi on silmälläpidettävää ja kuusi alueellisesti uhanalaista sekä 23 huomionarvoista perinneympäristölajia.

Maatilan luonto- ja maisema-arvojen lisäksi on sen pihapiiri rakennushistoriallisesti arvokas kokonaisuus, jonka kahdeksasta puurakennuksesta useat ovat 1800-luvulta. Päärakennuksen suuri tupa on lähes alkuperäisessä asussaan luonnonkivisine leivinuuneineen. Myös turvekattoinen savusauna ja pärekattoinen riihi kertovat maaseudun vanhasta rakennuskulttuurista.

Harjun tila toimii esittelykohteena. Isäntäväki järjestää kesäisin kaikille avoimia opastettuja kasviretkiä.

Lampaat niityllä

Lokakuu 2012: Lampolasta löytyi silmälläpidettävä kovakuoriaislaji

Hyönteisharrastaja Juha Salokannel otti kesällä kasviretkellä käydessään näytteitä maalattiaisen lampolamme kuivikkeesta etsiäkseen siellä viihtyviä kovakuoriaisia. Lokakuussa hän oli saanut näytteet tutkittua, ja seuraavassa on tiivistelmä hänen löydöistään.

Seuloin pienisilmäisellä (3 mm) kovakuoriaisseulalla Harjun tilan vanhassa kivirakennuksessa sijaitsevan lampolan pohjapahnoja 15.7.2012. Seulos oli suhteellisen pieni, noin 2–3 litraa, mutta pienen seulakoon ansiosta ylimääräistä kariketta kertyi melko hitaasti. Seuloksessa oli yhteensä 98 kovakuoriaisyksilöä, jotka määritin 18 lajiin.

Aineiston selvästi harvinaisin laji on salasyöjiin (heimo Cryptophagidae) kuuluva laji Cryptophagus fallax. Lajilla ei ole suomenkielistä nimeä. C. fallax on valtakunnallisesti silmälläpidettävä laji (NT), jonka niukat havainnot ovat jossain määrin erilaisilta habitaateilta: karjan lannasta ja ontoista puista. Aineistossa on muitakin melko harvinaisia, karjasuojissa säännöllisesti esiintyviä lajeja: Crataraea suturalis, Cryptophagus saginatus ja Ephistemus globulus. – – Havaintotiedot toimitetaan Suomen kovakuoriaislajistoa kartoittavan ja seuraavan Kovakuoriaistyöryhmän tietokantaan.

Salokannel huomauttaa selvityksessään, että yhdellä seuloksella ei havaita kuin osa lampolan lajistosta ja lisäksi olisi tarpeen virittää lampolaan ns. ikkunapyydyksiä, jolloin lajeja löytyisi varmasti lisää. – Usein harvinaisimpien lajien populaatiot ovat pieniä, joten yksilöitä osuu seuloksiin tai pyydyksiin satunnaisemmin, hän toteaa.

Lokakuussa uuhilaumamme joutui irrallaan juosseen metsästyskoiran ahdistelemaksi. Koira ei suoranaisesti hyökännyt lampaiden kimppuun, mutta juoksutti niitä ympäri laidunta niin kauan että lampaat joutuivat paniikkiin ja osa niistä toikkaroi aitojen läpi. Kaksi uuhta karkasi pässilauman sekaan ja muutama löytyi stressaantuneena eri puolilta piha-aluetta ja laidunta. Saimme tehdä pari tuntia töitä ennen kuin kaikki karanneet lampaat oli saatu kiinni ja aidat korjattu. Tämä oli jo neljäs kerta, kun lampaamme joutuivat koiran tai koirien ahdistelemiksi ja toinen kerta saman naapurikylällä asuvan koiranomistajan kanssa. Millähän konstilla saisimme lammaslaitumemme rauhoitettua irtokoirilta?

Tapio oli kutsuttu ProAgria Pirkanmaan ja Suomenlammasyhdistyksen 1.11. järjestämään Finnsheep-päivään kertomaan perinnemaiseman hoidosta suomenlampaiden avulla. Alustusta varten rakensimme diaesityksen, jossa on esitelty maisemiamme, kasvilöydöksiämme ja lampaiden työtä laiduntajina. Jos jollakulla on kiinnostusta, tuo sama esitys on mahdollista pitää muissakin tilaisuuksissa.

Syyskuu 2012: Arvoluokan nousu varmistui

Maaseudun Tulevaisuuden uutinen

Hämeen ELY-keskus vahvisti elokuun lopulla perinneympäristöjemme uudeksi arvoluokaksi V eli valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema. Päätös oli sen verran merkittävä, että laadimme asiasta lehdistötiedotteen, josta julkaistiin tiivistelmiä ainakin Maaseudun Tulevaisuudessa (kuvassa), Etelä-Suomen Sanomissa ja Itä-Hämeessä. Alla tiedote kokonaisuudessaan.

Harjun perinnemaisematila Hartolan Vuorenkylässä on perinneympäristöjen hoitamiseen erikoistunut maatila, jonka maita on laidunnettu lähes keskeytyksettä tiettävästi jo ainakin 1600-luvulta saakka. 1980-luvulta lähtien hoidosta on vastannut tilan nykyinen isäntä Tapio Mattlar apunaan lampaat, jotka laiduntavat yli 30 hehtaarin niitty-, hakamaa- ja metsälaidunalueita.

Maatalouden perinneympäristöt ovat samanaikaisesti sekä eliölajistoltaan Suomen monimuotoisimpia luontotyyppejä että valitettavasti myös Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä. Maamme EU-jäsenyyden myötä perinneympäristöjen hoitamisesta alettiin maksaa erityisympäristötukea sellaisille maatiloille, joilla katsottiin sijaitsevan arvokasta perinneympäristöä. Koska Harjun tilalle haettiin tätä tukea, tilan perinneympäristöt kartoitettiin vuonna 1996 osana valtakunnallista kartoitusta. Lähes koko tilan alue luokiteltiin tuolloin maakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi (M).

Vuosia jatkuneen suunnitelmallisen hoitotyön myötä Harjun tilan maisemat ja kasvillisuus ovat kaiken aikaa monipuolistuneet. Vuoden 1996 kartoituksessa havaittujen kasvilajien määrä jäi alle kahdensadan, mutta nyt tilalta on löydetty jo 303 putkilokasvia ja 126 sammalta, mikä lienee maatilojen Suomen ennätys. Näistä uhanalaisia tai silmälläpidettäviä on peräti 13 lajia. Erityisesti neljän uhanalaisen noidanlukkolajin löytyminen saman tilan alueelta on todella poikkeuksellista.

Heinäkuussa 2012 Harjun perinnemaisematilan arvoluokka arvioitiin uudelleen. Arviointityön teki perinneympäristöihin erikoistunut biologi Antti Hovi, joka vastasi myös vuoden 1996 kartoituksesta. Hän päätyi ehdottamaan, että arvoluokka nostetaan suoraan korkeimpaan luokkaan V eli valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema (luokan M+ yli). Perusteluina olivat hoitoalueen laajuus, hoidon suunnitelmallisuus ja etenkin hoitoalueelta löytyneiden uhanalaisten ja harvinaisten kasvien suuri määrä. Hämeen ELY-keskus vahvisti uuden arvoluokan 29.8.2012.

Syyskesällä teimme vielä yhden uuden kasvilöydön. Keväällä kylvövuorossa olleessa pellossa oli niin märkä kohta, että se oli jätettävä kylvämättä, ja siihen kasvoi omin päin runsaasti konnanvihvilää ja muita kostean paikan kasveja. Äskettäin huomasimme, että joukossa oli myös yksi meille ennestään tuntematon laji, rantanenätti. Se on 304:s maatilaltamme löydetty putkilokasvi.

Heinäkuu 2012: Valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema?

Heinäkuun 2. päivänä meillä vieraili biologi Antti Hovi, joka tuli arvioimaan, mihin suuntaan maatilamme perinnemaisema-arvo on kehittynyt hänen vuonna 1996 tekemänsä alkukartoituksen jälkeen. Silloin koko maatila sai arvoluokan M (= maakunnallisesti arvokas perinnemaisema). Hovi ja hänen seuralaisensa, puutarhakirjailija Pentti Alanko olivat vaikuttuneita siitä, miten maisemat olivat raivauksen ja laidunnuksen myötä avartuneet ja erityisesti siitä, miten paljon uhanalaisia ja muita huomionarvoisia kasvilajeja tilalta on viime vuosina löytynyt. Hovi aikoikin esittää ELY-keskukselle, että perinnemaisema-alueemme arvoluokka nostetaan kaikkein korkeimmalle tasolle V (= valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema). Jäämme odottamaan ELY-keskuksen vahvistusta uudesta arvoluokastamme.

Itä-Häme-lehti julkaisi koko sivun artikkelin kasviasiantuntijoiden vierailusta otsikolla Kasvien aarreaitta ja vielä muutama päivä myöhemmin pääkirjoituksen otsikolla Harjun tilalla kasvaa harvinaisuuksia. Pääkirjoituksessa kirjoitettiin seuraavaa.

Hartolalainen Harjun perinnetila luokiteltaneen tulevaisuudessa valtakunnallisesti merkittäväksi perinnemaisemaksi. Tällä hetkellä tila on luokiteltu maakunnallisesti merkittäväksi tilaksi ja se on seudun ainoita perinnemaisematiloja. Päätöksen luokituksen nostosta tekee ELY-keskus.

Luokituksen nostoa perustellaan tilalta löytyneillä noidanlukoilla. Tällä hetkellä tilalla kasvava yksittäinen saunionoidanlukko on erittäin uhanalainen laji ja suikeanoidanlukko on vaarantunut laji. Kumpikin noidanlukko on harvinaistunut niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla kasvupaikkojen umpeenkasvun, metsittymisen ja perinteisen laidunnuksen vähentymisen seurauksena. Päijät-Hämeessä saunionoidanlukkoa ei tiedetä kasvavan muualla kuin Harjun tilalla.

– –

Keltatalvikki

Toteutuessaan Harjun tilan muuttuminen maakunnallisesta valtakunnallisesti merkittäväksi perinnemaisemaksi on osoitus Mattlarin perheen vuosia jatkuneesta uutterasta työstä luonnon ja sen monimuotoisuuden vaalimisessa. Toivottavasti Mattlarien tekemälle työlle osataan antaa arvoa niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin.

Uusia kasvilajejakin on taas tänä kesänä löytynyt. Toisaalta pari lajia on päätetty poistaa kasviluettelostamme (yksi sara ja yksi poimulehti), sillä kummankin aikoinaan tehty määritys alkoi näyttää kyseenalaiselta. Koska uusia lajeja on löytynyt kolme, löydettyjen putkilokasvien määrä on nyt 303. Uusista lajeista huomionarvoisin on kuvan keltatalvikki, joka hoksattiin metsälaitumelta 1. heinäkuuta. Muut uudet lajit ovat piennarmatara ja kannusruoho, jonka ensimmäinen esiintymä ilmestyi vanhalle niittylohkolle, jolta poistettiin kuusikko muutama vuosi sitten. Lisäksi lammaslaitumelta havaittiin yllättäen vuorikaunokki, mutta koska se kasvaa täpärästi naapurikiinteistön puolella, sitä ei merkitä kasviluetteloon. Vuorikaunokkiesiintymän alkuperän selittänee vieressä sijaitseva vanha torpan paikka.

Kesän kasviretkille osallistui suunnilleen saman verran väkeä kuin edellisinäkin vuosina, ja suosituin retki oli jälleen kesän viimeinen, jolla oli peräti 24 osanottajaa. Samana päivänä 15. heinäkuuta saapui tilausretkelle Kaunis maa ry:n (Pirkanmaan luonnonsuojelurahaston) jäseniä, joiden joukossa oli sekä kasvi- että hyönteispuolen asiantuntijoita. Kaunis maa ry:n puheenjohtaja, hyönteisasiantuntija Juha Salokannel otti retken lopuksi lampolastamme hyönteisnäytteitä tutkittavaksi. Hän oli kiinnostunut lampolamme hyönteisistä, sillä hän löysi aiemmin Pirkanmaalta samankaltaisen käyttöhistorian rakennuksesta (vanha kivinavetta, jossa lypsykarjaa 1960-luvulle asti ja nykyisin lampaita) Suomesta jo kadonneeksi luullun hyönteisen ruskomantukuntikkaan. Tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, millaisia hyönteisiä meidän lampolamme kuivikkeessa asustaa.

Kesäkuu 2012: Vierastalo valmistui

Kahdeksan vuotta rakenteilla ollut maatilamme vierastalo järvenrannassa on vihdoin saatu käyttökuntoon. Jatkossa majoitamme talkoolaiset ja muut vieraamme sinne. Vanha vierasmökkimme on myynnissä poiskuljetettavaksi. Uusi vierastalo on valmistettu lähes kokonaan kierrätysmateriaaleista. Hirsikehikko on tiettävästi yli satavuotias, ja sen mukana tulleet ovet, ikkunat, lattialankut ja luonnonkiviuunit lienevät 1930-luvulta. Tilaa talossa on 85 m², ja siihen kuuluu myös sauna. Ohessa pari kuvaa talosta.

Vierastalo ulkoa Vierastalo sisältä

Saunionoidanlukko kesällä 2012

Noidanlukkojen tilanne on nyt sellainen, että saunio-, suikea- ja ketonoidanlukot alkavat olla valokuvauksellisessa kunnossa, kuten oheisen kuvan saunionoidanlukko osoittaa. Jotkut ovat jo kyselleetkin mahdollisuutta tulla niitä kuvaamaan. Kesän ensimmäisellä kasviretkellämme 17.6. se onnistuu. Yhtä suojaamatonta ketonoidanlukkoesiintymää tosin kohtasi melko täydellinen kato, kun jokin eläin (ehkä jänis tai myyrä) oli käynyt syömässä parikymmentä komeinta yksilöä. Onneksi lajia on kuitenkin jäljellä vielä toisessa esiintymässä. Ahonoidanlukkojen paras kuvaamisaika on vasta elokuussa, sillä nyt niiden talvehtineet lehdet ovat kuihtumassa ja uudet lehdet vasta nousemassa maanpinnalle.

Tuoreessa Aarre-lehden numerossa 6/2012 julkaistiin viime kesänä tehty juttu kasviretkistämme. Toimittaja Jukka Behmin kirjoittaman jutun ingressi on tällainen: Harjun perinnemaisematilalla kasvaa uhanalainen saunionoidanlukko ja 300 muuta putkilokasvilajia. Niihin pääsee tutustumaan kesän kasviretkillä. Kuvatekstissä todetaan vielä, että Harjun tila on kasvibongarin paratiisi. Artikkeli on yhteensä viisi sivua pitkä ja sisältää hienoja kuvia viime kesän viimeiseltä kasviretkeltä.

Huhtikuu 2012: Saunionoidanlukko on taas ilonamme

Maatilamme harvinaisin kasvi saunionoidanlukko, jonka ainoa tunnettu esiintymä koko Päijät-Hämeessä on takapihamme niityllä, päätti tänä vuonna putkauttaa versonsa maan pinnalle jo huhtikuun puolella. Viime keväänähän se odotutti meitä äitienpäivään saakka. Täytyy vain toivoa, ettei se tänä kesänä katkea, vaan säilyy kasviretkivieraidemme ilona. Kasvi on nyt suojattu verkolla. Myös ketonoidanlukkoja on jo alkanut nousta ja lehtensä talven yli vihreänä säilyttäneitä ahonoidanlukkojakin on paljastunut lumen alta. Neljäs noidanlukkolajimme suikeanoidanlukko näyttäisi vielä odottelevan toukokuun lämpöä.

Pohjoismaiden neuvoston luonto- ja ympäristöpalkinnon jatkokarsintaan ei Tapio sitten päässyt, vaan Suomen edustajat ovat tänä vuonna Olli Manninen ja Luonnonperintösäätiö.

Karitsointi sujui tänä keväänä isommitta ongelmitta, mutta eläviä karitsoita syntyi vain 29 eli kymmenen vähemmän kuin viime vuonna. Emma-uuhi synnytti kaksi kuollutta karitsaa, mutta kun samaan aikaan Tuovi-uuhi synnytti elävät kolmoset, Emma suostui adoptoimaan yhden niistä, joten senkään ei tarvinnut jäädä lapsettomaksi. Koskaan aiemmin tällainen adoptio ei ole meillä onnistunut, sillä yleensä emät ovat hyvin tarkkoja siitä, että hoitavat vain omia karitsoitaan. Karitsoiden värityksissä on jälleen monenlaisia erikoisuuksia, mm. ruskean ja valkoisen erilaisia yhdistelmiä.

Tulvan valtaama rantametsä

Lähellä järvenrantaa sijaitseva suometsä (kuvassa) näyttää tällä hetkellä sen verran kostealta, että lampaita ei kannata sinne ihan vielä päästää.

Tapion Ancient Bear Cult -muinaissoitinyhtyeen musiikkivideo kuvattiin huhtikuun alussa Harjun perinnemaisematilan pihapiirissä. Musiikkivideon voi katsoa Youtubesta.

Helmikuu 2012: Pohjoismaiden neuvoston luonto- ja ympäristöpalkinnon ehdokkuus

Pohjoismaiden neuvosto on julkistanut ne 52 toimijaa, joita on ehdotettu neuvoston tämänvuotisen luonto- ja ympäristöpalkinnon saajaksi. Palkinnon teemana on tällä kertaa luonnon monimuotoisuuden edistäminen, ja Harjun perinnemaisematilan isäntä Tapio Mattlar on yksi 12:sta Manner-Suomen ehdokkaasta. Kunkin pohjoismaan kansalliset palkintolautakunnat valitsevat omasta maastaan jatkoon kaksi ehdokasta ja itsehallintoalueiden palkintolautakunnat yhden ehdokkaan. Tästä joukosta yhteispohjoismainen lautakunta nimeää edelleen finalistit ja voittajan. Jatkoon päässeet ehdokkaat julkistetaan 16. huhtikuuta ja palkinnon saaja YK:n biodiversiteettipäivänä 22. toukokuuta. Tapion ehdokkuudesta teki esityksen Vuorenkylä-seura.

Luontoasiat ovat esillä myös kahdessa paikallisessa hankkeessa, jotka käynnistyivät vastikään. Vuorenkylässä alkoi ProAgrian vetämä hanke Löytöretkiä Päijät-Hämeen kyliin, jossa keskeisenä tavoitteena on kylämaiseman kohentaminen. Tapio valittiin jäseneksi hankkeen maisematyöryhmään. Hartolan ja Sysmän kuntien Yhteen hiileen -hankkeeseen taas perustettiin Hartolan ympäristötyöryhmä, johon Tapio myös valittiin. Ympäristötyöryhmän ensimmäisessä kokouksessa päätettiin kahdesta painopistealueesta: kirkonkylän ja sen lähiympäristön maiseman kohentamisesta sekä kunnan alueella sijaitsevien arvokkaiden luontokohteiden kartoittamisesta ja tunnetuksi tekemisestä.

Joulukuu 2011: Kartoitus paljasti uhanalaisia sammalia

Lokakuisen sammalkartoituksemme tulos oli lopulta, että asiantuntijoiden silmiin osui kaikkiaan 126 sammallajia, joista polkukämmensammal on valtakunnallisesti silmälläpidettävä ja alueellisesti uhanalainen, turrisammal valtakunnallisesti silmälläpidettävä sekä lehtoväkäsammal alueellisesti uhanalainen. Uhanalaisia tai silmälläpidettäviä kasvilajeja on näin ollen löydetty maatilaltamme jo 13, kun putkilokasveissa tällaisia lajeja on kymmenen ja sammalissa kolme.

Tapio osallistui 8. joulukuuta Helsingissä Ympäristöakatemian seminaariin Luonnon monimuotoisuus maataloustuotannon edellytyksenä. Ympäristöakatemian vuosijulkaisun yhteenvedossa otsikolla Miten luonnon monimuotoisuuden väheneminen pysäytetään maaseutualueilla? (s. 10–12) on lueteltu useita sellaisia toimenpiteitä, jotka Harjun perinnemaisematilalla on jo toteutettu.

Viime päivinä olemme tehneet taas kiinnostavia luontohavaintoja. Eräänä iltapäivänä näimme keittiön ikkunasta, miten varpuspöllö vei saalistamansa myyrän takapihan omenapuussa olevaan koloon, jonka hallinnasta käenpiika ja talitiainen taistelivat viime kesänä. Lintukirjan mukaan varpuspöllöt usein unohtelevat piilottamiaan saaliita kätköpaikkoihinsa. Jos niin käy tässäkin tapauksessa, käenpiialla on edellisvuotista suurempi työ siivota pesäkolo keväällä puhtaaksi. Ilveksen jälkiäkin on näkynyt lumessa muutamina viime päivinä. Näyttävät kuljeksivan päivittäin tilamme maiden halki.

Lokakuu 2011: Sammalten kartoitus otti ison harppauksen

Jo kymmenen vuoden ajan hiljalleen edennyt maatilan sammallajiston kartoitus sai lokakuussa jatkoa, kun tilallamme vieraili viisi Jyväskylässä vaikuttavaa sammalasiantuntijaa Sammaltajat-harrastuskerhosta. He tunnistivat yli 60 sammallajia ja ottivat mukaansa runsaasti näytteitä tarkastellakseen niitä lähemmin mikroskoopilla. Läheistä sukua olevien lajien erottaminen toisistaan vaatii usein yksittäisen lehden ja jopa yksittäisten solujen muodon näkemisen, mikä ei onnistu paljaalla silmällä tai edes suurennuslasin avulla. Kunhan sammalkartoitus tulee tältäkin osin valmiiksi, voimme lisätä tälle sivustolle löydettyjen putkilokasvilajien oheen myös löydettyjen sammalten luettelon. Hieno juttu!

Useiden maakuntalehtien yhteisellä Sunnuntaisuomalainen-sivustolla ilmestyi 31.7. lähes aukeaman kokoinen artikkeli perinnemaisematilastamme otsikolla Jälleensyntyneet. Otsikko viittasi uusiin kasveihin, joita maatilamme vanhasta siemenpankista on joka kesä ilmaantunut. Artikkelin ingressi olikin: Harjun perinnemaisematilalla mullan alta pullahtelee harvinaisia kasvilajeja. Tämän kesän tulokas on mystinen suikeanoidanlukko. Toimittaja Johanna Jurkka ei suostunut antamaan tekstiä meille luettavaksi etukäteen, joten pieniä epätarkkuuksia siihen oli jäänyt. Erikoista oli, että hän ei maininnut lampaitamme sanallakaan, vaikka ne kuitenkin tekevät suurimman työn maisemanhoidossa. Mutta olihan artikkeli sentään näyttävä ja levisi laajalle, joten varmasti se teki tunnetuksi perinnemaisematilaamme monille uusille ihmisille.

Perinnebiotooppien hoito on edistynyt alkusyksystä vauhdikkaasti, kun pystyimme palkkaamaan kolmeksi kuukaudeksi tukityöllistetyn työntekijän. Vuosien varrella kertyneitä hoitorästejä on saatu purettua, kun Anssi on auttanut mm. risujen kasaamisessa ja polttamisessa, puuston harventamisessa, vesakoiden kurittamisessa, polttopuurankojen keruussa ja suoalueen ennallistamisessa. Ensi kesän kasviretkillä on näin ollen nähtävillä entistäkin siistimpiä perinnemaisemia.

Vääpeli-pässi

Tilamme muut työntekijät eli lampaat saivat uuden esimiehen, kun Vääpeli-niminen pässi muutti Ikaalisista meille. Vääpeli on komea viisivuotias harmaa suomenlammaspässi kuten kuvasta näkyy.

Heinäkuu 2011: Vielä uusi kasvilaji

Tilamme 302. putkilokasvi löytyi heinäkuun lopulla. Pikkulaukkua on jo aiemmin löytynyt parikin esiintymää, mutta nyt löytyi ensimmäinen isolaukku etupihan niityltä. Kyseinen yhden yksilön esiintymä kyllä pantiin merkille jo alkukesällä, mutta vasta nyt kun kasvi alkoi kukkia heinäkuun lopulla, huomasimme, ettei kyseessä olekaan pikkulaukku vaan sen isoveli.

Salaman pirstoma koivu

Tämän kesän kasviretket ovat sitten ohitse, ellei jokin tilausryhmä vielä löydä tänne elokuun puolella. Heinäkuun kahdesta kaikille avoimesta retkestä ensimmäisellä oli jostakin syystä vain kaksi osanottajaa, mutta jälkimmäisellä peräti 19. Lisäksi jälkimmäiselle kasviretkelle osallistuivat toimittaja ja kuvaaja, jotka tekivät retkestä jutun ja haastattelivat sitä varten myös retkeläisiä. Artikkeli julkaistaan Aarre-lehdessä, mutta vasta ensi kesän alussa. Toinenkin toimittaja kävi tekemässä juttua tilastamme, ja se juttu julkaistaan aivan lähiaikoina Sunnuntaisuomalaisessa.

Tuleville kasviretkille syntyi myös uusi ihmettelyn aihe, kun salama pirstoi talomme lähellä sijaitsevan suurehkon koivun. Kuten oheisesta kuvasta voi päätellä, selvää jälkeä tuli yhdellä iskulla. Samalla parisataa metriä lampaiden aitalankaa haihtui pois tai pilaantui käyttökelvottomaksi. Myös ruohikkoa kärventyi aitalinjan kohdalta, mutta viimeistään sade esti palonalkuja leviämästä kauemmas. Sen suurempia vahinkoja ei onneksi tullut, ja ajattelimme jättää ainakin toistaiseksi tämän salaman muotoileman puun kasviretkille tulijoiden nähtävyydeksi. Lampaille puun lehvästöstä onkin jo ollut iloa.

Kesäkuu 2011: Uusi kasvilöytö – suikeanoidanlukko!

Suikeanoidanlukko

Niin vain tämäkin kesä jatkaa sitä perinnettä, että tilaltamme löytyy joka vuosi uusia kasvilajeja! Kesän ensimmäiseksi ja toistaiseksi ainoaksi löydöksi sattui vieläpä valtakunnallisesti vaarantuneeksi luokiteltu suikeanoidanlukko. Jukka hoksasi Keijumäen kedolta ensin yhden kasvin, Tapio sen jälkeen neljä lisää ja Jukka vielä yhden – siis yhteensä kuusi yksilöä. Suikeanoidanlukko on 301. tilamme alueelta löydetty putkilokasvi ja kahdeksas Punaisen kirjan laji.

Suikeanoidanlukkojen määrää kartoitettaessa havaittiin samalta kedolta myös uusi, jopa noin kolmenkymmenen yksilön esiintymä ketonoidanlukkoa. Taas kerran hämmästelimme, kuinka emme ole näitäkään aiemmin huomanneet – vai ovatko ne kaikki vasta tänä kesänä siihen ilmaantuneet?

Sille kaikkein uhanalaisimmalle kasvillemme, saunionoidanlukolle, ei sen sijaan kuulu hyvää. Vaikka ainoa yksilömme oli verkolla suojattu, kesäkuun 5. päivänä se löytyi katkenneena. Edellispäivänä se oli vielä kunnossa. Erään kasviasiantuntijan mukaan saunio- ja suikeanoidanlukoilla on taipumus katkeilla, mikä tuskin ainakaan vähentää niiden uhanalaisuutta. Otimme katkenneen saunionoidanlukon talteen ja prässäsimme sen, joten voimme esitellä sen kasviretkillä kävijöille kuivattuna. Elävää versoa ei valitettavasti ainakaan tänä kesänä voi enää nähdä.

Kesän ensimmäiset kasviretketkin on vedetty. Kesän avasi ympäristöministeriön työntekijöistä koostunut ryhmä, johon kuului mm. perinnemaisemia paljon valokuvannut ja niistä kirjoja julkaissut Tapio Heikkilä. Hän harmitteli, ettei ollut koskaan aikaisemmin tutustunut meidän hienoihin maisemiimme ja piti erityisen tärkeänä luonnon monimuotoisuuden kannalta, että hoitoalueemme on niin suuri. Luonnonkukkien päivän kaikille avoin retki keräsi ihanteellisessa säässä kymmenkunta osallistujaa. Etenkin runsaslukuisina kukkineet valkolehdokit herättivät retkeläisissä ihastusta.

Toukokuu 2011: Saunionoidanlukko tuli pintaan

Saunionoidanlukko keväällä 2011

Tilamme arvokkaimman kasvin, erittäin uhanalaisen saunionoidanlukon sanotaan olevan sen verran oikullinen, ettei se välttämättä joka vuosi kasvata ollenkaan maanpäällisiä osia. Niinpä jännitimme koko kevään, suostuuko se tänä vuonna näyttäytymään. Äitienpäivän aikaan odotus palkittiin, kun pikkuinen verso putkahti maan pinnalle. Hitaasti verso on kasvanut, mutta pian se alkaa olla täydessä mitassaan. Saunionoidanlukkoa odotettiin paitsi siksi, että se on kasviretkiemme päätähti, myös siksi että viime vuonna kun se ensimmäisen kerran löydettiin, todennäköisesti jänis oli ehtinyt jo haukata siitä palan, niin että emme saaneet oikein edustavia lähikuvia kasvista. Nyt saunionoidanlukko on suojattu tiheällä verkolla, jotta se pääsee rauhassa varttumaan täyteen mittaansa. Kesän ensimmäisellä kasviretkellä 19. kesäkuuta se on varmasti edustuskunnossa.

Myös viime kesänä ensimmäisen kerran löydetty kalliokielo on puhjennut kukkaan, vaikka erään kasvikirjan mukaan lajin yksilöt alkavat kukkia vasta vuosikausia itämisensä jälkeen. Lisäksi sille on ilmaantunut kaksi lasta, joten näyttää siltä, että saamme takapihan niityllemme ihan kunnollisen kalliokieloesiintymän.

Huhtikuu 2011: Kirjava karitsa ja uusia nurmilaukkaesiintymiä

Kevät sujui lampolassa hyvin ja karitsoita syntyi viimevuotiseen tapaan runsaasti. Neljätoista kantavaa uuhta synnytti 39 karitsaa, joten keskiarvo oli 2,8. Maisemanhoitajia on siis tulevana kesänä taas melkoinen lauma. Ensimmäisen kerran meille syntyi nyt karitsa, jonka väriä emme pystyneet määrittelemään. Aina ennen karitsoilla on ollut selkeä pääväri ja mahdollisesti joitakin laikkuja muita värejä, mutta tämä kuvassa oleva luonnonoikku on valkoisenharmaanmustankirjava!

Kirjava karitsa

Ahonoidanlukkojen talvehtimisessa on ollut pieniä ongelmia. Ainakin myyrät näyttävät niitä verottaneen, joten lumen alta paljastui tänä keväänä vain parikymmentä kasvia – noin puolet siitä, mitä edelliskeväinä. Talvilehtensä menettäneet kasvit kuitenkin usein toipuvat kesän kuluessa, niin että loppukesällä yksilöitä saattaa olla taas normaali määrä. Pääasia kuitenkin on, että näyttävin ahonoidanlukkoesiintymä kasviretkireitin varrella on tänäkin kesänä esittelykunnossa.

Kevään ensimmäiset uudet kasviesiintymätkin löytyivät jo. Pitkään laidunnetulle hakamaa-alueelle, jonka laidunpainetta on viime vuosina kevennetty, ilmaantui kolme laajahkoa nurmilaukkaesiintymää, joissa kasvaa yhteensä satoja kasviyksilöitä! Aiemminhan olemme löytäneet yhden suuren ja kaksi pientä nurmilaukkaesiintymää, mutta nyt niitä löytyi siis runsaasti lisää. Nurmilaukka on ollut satoja vuosia sitten suosittu yrttimaan sipulikasvi, ja sen esiintymistä pidetään merkkinä muinaisesta asutuksesta. Nämä uudet löydökset vahvistavat edelleen käsitystä, että maatilallamme on erittäin pitkä asutushistoria.

Helmikuu 2011: Uusi perinnebiotooppisopimus

Helmikuussa saimme vihdoin ELY-keskukselta päätöksen uudesta viisivuotisesta perinnebiotooppien hoitoa koskevasta sopimuksesta. Sopimus oli merkitty alkavaksi 1. lokakuuta 2010, mutta päätös tuli näin taannehtivasti. Hoitoaluetta oli uudessa sopimuksessa pienennetty 34 aaria, joten uusi hoitoalueemme kokonaispinta-ala on 31,1 hehtaaria. Hehtaarikohtainen tukitaso oli sopimuksessa se mitä anoimmekin, joten niukka perustoimeentulo on taas turvattu viideksi vuodeksi eteenpäin.

Muutamalla hoitolohkolla tehtiin nyt kovimpien pakkasten aikaan harvennushakkuita, joista kertyi ihan myyntipuutakin. Ajankohta oli sikäli sopiva, että routaa oli riittävästi, joten pääsimme hakkaamaan pieneltä suolohkoltakin pääosan puista pois. Suunnitelmissa on ollut jo muutaman vuoden ennallistaa tuo lohko, ja ensi kesänä pääsemme sitä tekemään, kun puusto ei ole enää esteenä. Suolla on kasvanut pieniä esiintymiä mm. karpaloa, suokukkaa, tupasvillaa ja villapääluikkaa, joiden toivomme nyt levittäytyvän, kun puusto ei niitä enää varjosta.

Itä-Häme-lehden toimittajakin kävi tekemässä taas juttua tilastamme. Tällä kertaa aiheena oli, miten kovat pakkaset vaikuttavat tilamme elämään. Esittelin toimittajalle ja kuvaajalle puukeskuslämmitysjärjestelmäämme, ja siitä tuli otsikkokin juttuun: 60 pinokuutiota puuta yhdessä talvessa.

Joulukuu 2010: Uusi uhanalaisuusluokitus

Joulukuun 1. päivänä julkistettiin uusi Suomen eliölajien uhanalaisuuden arviointi. Edellisessä, kymmenen vuotta vanhassa valtakunnallisessa luokituksessa huomioitiin viisi Harjun tilalla luonnonvaraisena esiintyvää putkilokasvia. Yhdenkään niistä uhanalaisuus ei uuden arvioinnin mukaan ole lieventynyt, mutta yhden on voimistunut.

LAJI 2000 2010
Ahonoidanlukko silmälläpidettävä silmälläpidettävä
Ketoneilikka silmälläpidettävä silmälläpidettävä
Ketonoidanlukko silmälläpidettävä silmälläpidettävä
Musta-apila silmälläpidettävä silmälläpidettävä
Saunionoidanlukko vaarantunut erittäin uhanalainen

Lisäksi luokituksessa on nyt huomioitu kaksi uutta Harjussa esiintyvää lajia.

LAJI 2000 2010
Jäkki elinvoimainen silmälläpidettävä
Kissankäpälä elinvoimainen silmälläpidettävä

Näin ollen Harjussa esiintyy luonnonvaraisena yksi erittäin uhanalainen ja kuusi silmälläpidettävää putkilokasvia. Alueellisesti uhanalaisia lajeja ei jostakin syystä ole vielä julkistettu, mutta saunionoidanlukko on valtakunnallisen luokkansa myötä myös alueellisesti uhanalainen kaikkialla missä se esiintyy.

Piirretty ketonoidanlukko

YLE Lahden radion toimittaja kävi lokakuussa haastattelemassa Tapiota teemalla "mitä kuuluu perinnemaisematilan syksyyn". Puolisen tuntia juttelimme nauhuri päällä syksyn töistä ja perinnebiotooppien hoidosta yleisemminkin. Toimittaja lupasi ilmoittaa, milloin haastattelu lähetetään ulos, mutta ilmoitusta ei koskaan kuulunut. Mahtaako kukaan olla kuullut tuota haastattelua radiosta vai oliko se niin rajua tekstiä, ettei sitä uskallettu käyttää?

Marja julkaisi lokakuussa kokoelmalevyn vanhoista äänitteistään. Levyn kannen suunnitteli graafikko Minna Mäkipää, joka käytti piirrostensa pohjana tilaltamme löytyneitä luonnonkasveja. Esimerkiksi levyn tekstilehtisen kannessa komeilee taiteilijan näkemys ketonoidanlukosta (kuvassa).

Syyskuu 2010: Kunniamaininta Vuoden ympäristöteko -kilpailussa

Itä-Hämeen alueen ympäristöviikon avajaistilaisuudessa 22. syyskuuta Heinolassa luovutettiin Harjun perinnemaisematilalle alla näkyvä kehystetty kunniakirja, jonka tekstinä on: Kunniamaininta vuoden 2010 yritysten ympäristöteosta annetaan tunnustuksena esimerkillisestä tavasta huomioida ympäristökysymykset yritystoiminnassa. Harjun perinnemaisematila on toiminnallaan menestyksellisesti edistänyt uhanalaisten perinnebiotooppien ja niille tyypillisen eliölajiston säilymistä. Tilan toiminnassa on esimerkillisesti huomioitu kestävän kehityksen periaate.

Vuoden ympäristöteko -kilpailun kunniakirja

Ympäristöviikoksi myös hartolalainen Tainionvirran koulu pyysi Tapion esittelemään Harjun perinnemaisematilaa koulun oppilaille. Esittelyä varten teimme PowerPoint-esityksen tilamme historiasta, perinnebiotooppien hoidosta ja kasvillisuudesta. Esitystä on tarkoitus käyttää jatkossakin erilaisissa tilaisuuksissa – jos alustuspyyntöjä tulee – ja täydentää sitä uusilla kuvilla ja teksteillä aina kun uutta kerrottavaa kertyy. Jos siis olette järjestämässä tapahtumaa, jonka ohjelmaan sopisi diaesitys tilastamme, meillä on nyt valmiudet tulla sellainen pitämään.

Elokuisesta Puustoisten perinneympäristöjen monimuotoisuuden ja monikäytön turvaaminen -maastoseminaarista otettuja kuvia ilmestyi syyskuussa ympäristöhallinnon sivustolle. Meidän tilamme kuvat ovat kuvakavalkadin lopussa.

Suomen luonto -lehden syyskuun numerossa paljastettiin tulokset äänestyksestä, jonka aiheena oli edellisen numeron paras juttu. Toiseksi eniten ääniä oli saanut maatilastamme kertonut Perinnemaisemat kuntoon -juttu. Tulosten yhteydessä julkaistiin myös äänestäjien perusteluja valinnalleen. Erään lukijan perustelu sille, miksi meistä kertova juttu oli hänen mielestään paras, oli tällainen: Perinnemaisemat kuntoon oli sykähdyttävä kotimaisema. Keltainen päätalo ja vehmas puutarha saattavat entisen maalaistytön haikeaksi ja iloiseksi yhtä aikaa.

Elokuu 2010: Suomen Luonto -lehti esitteli tilaamme

Suomen Luonto -lehdessä 6/2010 oli seitsensivuinen artikkeli Harjun tilasta otsikolla Perinnemaisemat kuntoon. Jutussa toimittaja Ismo Tuormaa maalaili saapumistaan tilallemme näin: Tasapainoista ja silmiä hivelevän kaunista kulttuurimaisemaa ja sen koruina nousevien lähes kymmenen vanhan rakennuksen luomaa tunnelmaa eivät pilaa edes sankat ja vihaiset hyttysarmeijat. Taivaalla vaeltelevat kumpupilvet kruunaavat postikortin. Tuntuukin kuin olisin saapunut 1930-luvulle lampaiden hoitamien niittyjen ja luomupeltojen keskelle.

Myöhemmin jutussa Tuormaa kuvailee lisää: Kävelemme pitkin kumpuilevaa niittymaisemaa kohti mäen takana odottavaa järveä. Talon vastarinteeltä on hiljattain hakattu synkkä kuusikko. Rantaa lähestyttäessä ylitämme myös pienen suokosteikon, jonka Tapio aikoo ennallistaa. Vanhat ja upeat koivut ja männyt luovat keskieurooppalaista tunnelmaa. Tilanhoitoamme ylistävän jutun kruunasi valokuvaaja Harri Nurmisen hieno kuvitus, joten saimme jutusta runsaasti myönteistä palautetta tutuiltamme. Toivottavasti se innostaa myös yhä uusia ihmisiä osallistumaan ensi kesän kasviretkillemme!

Elokuussa tilaamme kävi tutustumassa ryhmä Puustoisten perinneympäristöjen monimuotoisuuden ja monikäytön turvaaminen -nimiseen maastoseminaariin osallistuneita. Seminaarin luento-osuus pidettiin Leivonmäen kansallispuistossa sijaitsevan kurssikeskuksen tiloissa ja sekä Tapio että Jukka osallistuivat siihen. Maastoretkien viimeinen kohde oli meidän tilamme, jota osallistujat ihastelivat kaikista kohteista hienoimpana. Ahonoidanlukot olivat tuolloin parhaimmillaan, mutta muut uhanalaiset kasvimme olivat jo aika huonossa kunnossa.

Elokuun puolessa välissä lampaat piti siirtää perinnebiotooppialueilta peltolaitumille, sillä kuivuuden takia luonnonlaitumilla alkoi syötävä käydä vähiin. Peltolaitumetkaan eivät ole kasvaneet häävisti, mutta onneksi omenasato on valtava – ja lampaat rakastavat omenoita. Omenoiden pilkkomisessa on tosin kova työ, mutta kun lampailla on hampaat vain alaleuassa, ne eivät oikein pysty pilkkomaan itse omenoita ja saattaisivat tukehtua niihin. Lampaille pilkotaan ainakin kaksi ämpärillistä omenoita joka päivä, ja pilkottavaa riittää varmasti lokakuulle asti. Mahtaako lampaiden lihaan tulla tuosta määrästä jo omenainen bouquet...

Heinäkuu 2010: Kuivuus kiusaa kasveja

Poikkeuksellisen kuiva ja kuuma heinäkuu on näännyttänyt monet kasvit ennenaikaisesti. Yleensä niityt alkavat tuleentua vasta elokuun puolella, mutta nyt ne kuivuivat jo heinäkuun lopulla. Ensi kesää ajatellen se ei ole kuitenkaan huono asia, sillä monet arvokkaista ketokasveista kestävät kuivuutta paremmin kuin yleisemmät lajit, joten ne kärsivät tällaisista kesistä vähemmän kuin muut.

Saunionoidanlukko kuihtui heinäkuun helteisiin, joten se ei ole enää tänä kesänä esittelykunnossa. Täytyy vain hartaasti toivoa, että se tulee samalle paikalle ensi vuonnakin! Ahonoidanlukot sen sijaan vasta alkavat olla parhaimmillaan eivätkä ole kuivuudesta kärsineet, joten niitä kelpaa vielä esitellä.

Heinäkuun kasviretkillä oli kävijöitä saman verran kuin viime kesänäkin. Kesän suosituin oli heinäkuun 18. päivän retki, jolloin retkelle lähti 17 henkeä. Myös Leivonmäen kansallispuiston ystävien yhdistys tilasi hallitukselleen oman retken.

Ilmeisesti vielä yksi uusi kasvilajikin löytyi heinäkuussa. Lampaiden laitumella kasvoi erikoisen näköinen keltano, jollaista tilaltamme ei ole ennen löytynyt. Keltanot vain ovat niin monilajinen ja vaikeasti tunnistettava kasviryhmä, että emme pystyneet kirjojen avulla määrittämään, mikä keltano on kyseessä. Kasvi on nyt kuitenkin suojattu lampailta ja toivomme, että tilallemme poikkeaisi joku keltanoihin erikoistunut kasviasiantuntija, joka pystyisi määrittämään tuon lajin.

Eräänä päivänä talomme tuvasta löytyi iso perhosentoukka. Sehän piti tietysti viedä ulos, mutta jotta olisimme osanneet viedä sen oikealle kasville, piti ensin perhoskirjan avulla selvittää, minkä perhosen toukka se oli. Jukka sai pian selville, että kyseessä oli luultavasti ritariperhonen. Lajin ravintokasveja ovat mm. karhunputki ja suoputki. Karhunputkea löytyi ihan takapihan niityltä, jonne veimme toukan ja se alkoikin heti nälkäisenä järsiä karhunputken lehteä. Viikon päivät seurasimme, miten lehdet hävisivät parempiin suihin, mutta sen jälkeen toukka katosi eikä koteloakaan löytynyt. Valokuvan kerkisimme toukasta kuitenkin napata.

Ritariperhosen toukka

Kesäkuu 2010: Kolmassadas putkilokasvi löytyi!

Saunionoidanlukko

Kesäkuun 20. päivä vietettiin vuotuista luonnonkukkien päivää, ja järjestimme silloin taas kesän ensimmäisen opastetun kasviretken. Retken yhteydessä teimme perinteiseen tapaan luetteloa kasveista, jotka tuona päivänä oli mahdollista löytää, mutta kahdessa tunnissa emme ehtineet bongata kuin noin sata lajia. Jatkoimme luettelon täydentämistä oman väen voimin seuraavana päivänä ja silloin se löytyi: 300. putkilokasvi – eikä mikä tahansa laji, vaan valtakunnallisesti vaarantuneeksi luokiteltu saunionoidanlukko! Itse asiassa Jukka oli löytänyt tuon kasvin jo loppukeväästä, mutta koska se kasvoi lähellä ketonoidanlukkojen esiintymää, hän piti versoa sen kummemmin tutkimatta yhtenä uutena ketonoidanlukkoyksilönä. Tuona kesäkuisena maanantaina Tapio kuitenkin tutki kasvia vähän tarkemmin ja huomautti Jukalle, että lehti näyttää aika erilaiselta kuin muilla ketonoidanlukoilla. Niinpä Jukka haki Retkeilykasvion ja sen avulla tunnistikin kasvin saunionoidanlukoksi.

Kasvi valokuvattiin ja kuva lähetettiin vielä varmistusta varten MMM-hortonomi Pentti Alangolle sekä FM-kasviasiantuntija Antti Hoville. Molemmat vahvistivat, että kyseessä todella on valtakunnallisesti uhanalainen saunionoidanlukko, joka on vuoden 1990 jälkeen havaittu Suomessa vain 11:ssä paikassa ennen tätä (Katso Kasviatlas). Yksi näistä aiemmista havainnoista on Päijät-Hämeestä Hollolan Tiirismaalta ja yksi läheltä Vuorenkylää mutta Keski-Suomen puolelta. Meidän löytömme on siis kahdestoista. Kasviluettelon täydentäminen keskeytyi siltä päivältä tuohon hienoon kasvilöytöön, mutta seuraavana päivänä saimme vihdoin täydennyskierrokset tehtyä ja lopulliseksi löydettyjen kasvien määräksi 269. Edellisvuoden 237 ylittyi siis komeasti.

Kesäkuun puolessa välissä kävi kaksi toimittajaa tekemässä juttua perinnemaisematilastamme. STT:n toimittajan Merja Åkerlindin juttu ilmestyi luonnonkukkien päivän aikaan monissa maakuntalehdissä. Suomen Luonnon elokuun numeroon on tulossa Ismo Tuormaan laaja juttu tilastamme ja tähän juttuun ehti mukaan vielä tieto saunionoidanlukon löytymisestä.

Kurjet ovat tuttu näky Harjun pelloilla, mutta 3. kesäkuuta, aamuvarhaisella niillä oli harvinaista seuraa. Aluksi näytti siltä, että vastakylvetyllä kaurapellolla oli viisi kurkea aamupalalla. Tarkempi silmäys kuitenkin osoitti, että yksi "kurjista" olikin – kauris! Jotakuinkin samankokoisena ja samanvärisenä metsäkauris äkkisilmäyksellä sulautui porukkaan aivan hämmästyttävän hyvin. Kurjilla ei myöskään periaatteessa näyttänyt olevan mitään sitä vastaan, että aivan vieraan lajin eläin niiden joukossa oleskeli. Mutta kun koiraskurjet sitten alkoivat tepastella naaraiden edessä, levitellä siipiään ja hypellä, kauris innostui tästä kovasti. Se nosti häntänsä pystyyn ja alkoi myöskin ryntäillä ja viskellä takasorkkiaan ilmaan. Tätä eivät kurjet sietäneet, vaan siipiään levitellen ajoivat kauriin kauemmaksi. Kauris einehti muutaman hetken loitommalla, mutta palasi sitten taas vaivihkaa kurkien joukkoon ja sama näytelmä toistui: niin kauan kuin kauris vain söi rauhallisesti, se sai olla kurkien lähellä, mutta lajityypilliseen aamuvoimisteluun sitä ei huolittu mukaan, vaan se sai äkäiset lähtöpassit. Tämä aamunäytelmä kesti noin puoli tuntia, sitten kurjet lähtivät lentoon ja kauris hävisi metsään.

Toukokuu 2010: Uusi kasvilöytö

Ei tullut vieläkään kesää ilman uusia kasvilöytöjä. Takapihan niityltä huomattiin 19. toukokuuta kasvin verso, josta oli aika helppo tunnistaa 299:s tilaltamme löydetty putkilokasvi: kalliokielo. Eräässä kasvikirjassa esitetyn arvion mukaan kalliokielo kukkii vasta yli 10 vuotta sen jälkeen, kun siemen on itänyt, joten voi mennä aikaa ennen kuin pääsemme ihailemaan sen kukkia. Kiinnostavaa on kuitenkin pohtia, mistä laji tuohon ilmaantui, sillä aivan varmasti se olisi jo huomattu, jos se olisi siinä aiemmin kasvanut samankokoisena kuin nyt. Takapihan niityn hoitotoimenpiteisiin kuuluu keväinen kasvijätteiden haravointi heti lumien sulamisen jälkeen, joten ehkäpä harava jonakin keväänä rikkoi juuri sopivasti maanpintaa ja niityn vanhassa siemenpankissa oli itämiskykyinen kalliokielon siemen. Nyt tuosta siemenestä kasvanut taimi on sitten varttunut sen verran suureksi, että onnistui kiinnittämään huomiomme.

Myös ketonoidanlukot ovat nousseet takapihan niitylle; tänä keväänä niitä on löytynyt 21. Viime vuoden lukema oli 15, joten lisääntymään päin ovat. Ja ahonoidanlukkoja löytyi toukokuussa vielä muutama lisää, joten niitä on nyt yli 40. Pussikämmekätkin ovat alkaneet nousta ja nurmilaukat vaikuttavat oikein reheviltä – kaikki neljä uhanalaista kasviamme voivat siis hyvin. Olemme ilmeisesti osanneet hoitaa niiden esiintymiä oikealla tavalla.

Kahdesta oppilaitoksesta kävi opiskelijoita tutustumassa tilaamme ja tekemässä yhden päivän talkootöitä. Asikkalasta vieraili luonto-oppaaksi opiskelevia ja Lahdesta tulevia ympäristönhoitajia. Mielellämmehän me tilaamme esittelemme opiskelijoille, jotka auttavat tilan töissä, joten tervetuloa vain muidenkin oppilaitosten opiskelijat kylään!

Huhtikuu 2010: Kolmekymmentäkuusi ahonoidanlukkoa

Ahonoidanlukkoja löytyi tänä vuonna taas paremmin kuin viime keväänä, jolloin myyrät olivat syöneet niitä lumen alla. Nyt kun myyriä oli vähän, ahonoidanlukkojen talvehtiminen onnistui hyvin – niitä löytyi huhtikuun lopun laskennassa kaikkiaan 36 kappaletta. Suunnilleen saman verran niitä oli toissa keväänäkin. Niityt ovat vielä monin paikoin viimekesäisen heinän peitossa, joten joitakin uusia ahonoidanlukkoja voi löytyä vielä toukokuussakin.

Karitsointi oli tänä keväänä aika vilkasta, sillä karitsoita syntyi todella paljon: 41 kappaletta, mikä on toistakymmentä enemmän kuin viime keväänä. Sikiävyys oli jostakin syystä viime vuotta paljon parempi, minkä tuloksena syntyi yhdet viitoset, kahdet neloset ja monet kolmoset. Tuttipulloilla olemme joutuneet auttamaan heikoimpia karitsoita pysymään hengissä.

Perinnebiotooppituen hakemus saatiin sitten ajoissa tehtyä ja postitettua ELY-keskukseen, vaikka ohjeita tarkemmin lukiessa kävi ilmi, että hakemukseen tarvitaan vieläkin enemmän liitteitä kuin alkuvuodesta luulimme. Viiden vuoden hoitopäiväkirjat piti liittää mukaan kahtena kappaleena, ja laskimme, että tarvittavia liitesivuja tulisi yhteensä 324! Kysyimme ELY-keskuksesta, voisiko liitepinoa mitenkään madaltaa, ja siellä joustettiin sen verran, että lähetimme hoitopäiväkirjat vain yhtenä kappaleena ja toiset kappaleet luvattiin kopioida siellä. Hakemusnipusta tuli silti niin paksu, ettei se mahtunut kirjekuoreen vaan tarvittiin postituspussi.

Huhtikuun tärkeimpänä työnä on ollut vanhan niittyalueen ennallistaminen. Reilun hehtaarin kokoinen alue on vanhoissa tilakartoissa Suoniitty-nimisenä lohkona, mutta se on jäänyt pois käytöstä joskus 1960-luvulla. Jossakin vaiheessa sinne istutettiin kuusentaimiakin, mutta ne eivät märässä turvemaassa viihtyneet, joten ne poistettiin muutama vuosi sitten. Nyt olemme kaataneet vuosien varrella ojiin kasvaneita hieskoivuja, harmaaleppiä ja mäntyjä, joten alue alkaa olla lähes puuton. Joitakin kymmeniä maisemapuita (haapoja ja suurimpia koivuja) jätetään kuitenkin pystyyn, ja kunhan risut saadaan vielä kerättyä pois, Suoniitystä tulee hieno laidunniitty lampaille.

Helmikuu 2010: Uusi viisivuotinen työsuunnitelma

YK:n julistama biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden teemavuosi alkoi meillä uuden hoitosuunnitelman kirjoittamisella. Perinnebiotooppien hoitosopimus on voimassa aina viisi vuotta, ja nykyinen sopimuksemme umpeutuu syyskuussa 2010. Jos haluaa uuden sopimuksen, hakemus on jätettävä huhtikuussa. Hakemukseen tarvitaan liitteeksi työsuunnitelma ja kustannusarvio jokaiselle hoitolohkolle seuraavaksi viideksi vuodeksi, ja koska meillä on 27 hoitolohkoa, suunnitelman laatiminen on iso urakka. Siksi aloitimme sen jo joulukuussa.

Ohjeet hoitosuunnitelman tekemiseen ovat tietenkin viidessä vuodessa muuttuneet, joten uuden suunnitelman laadinta alkoi ohjeisiin tutustumisella. Mielenkiintoinen uudistus oli, että aiemmin pyydettiin luettelemaan kullakin lohkolla kasvavat kasvit mahdollisimman tarkasti, mutta nyt pyydettiin luettelemaan myös kunkin lohkon eläimet! Niissä on tosin se ongelma, että ne eivät tahdo pysyä paikoillaan yhtä hyvin kuin kasvit, joten otimme vapauden luetella havaitut eläimet koko tilan alueelta. Mutta urakkaa siinäkin oli, kun aloimme listata nisäkkäiden lisäksi havaitsemiamme lintuja, perhosia ja muita hyönteisiä sekä matelijoita ja sammakkoeläimiä.

Maisemanhoidonneuvojan mukaan hakemuksen liitteeksi pitäisi laittaa myös lohkokohtaiset työpäiväkirjat edelliseltä sopimuskaudelta. Meidän tapauksessamme se tietäisi 27-sivuisia työpäiväkirjoja viideltä vuodelta eli 135-sivuista liitepinoa sijaintikarttojen, kasviluetteloiden ym. vakioliitteiden lisäksi. Olisikohan tässä kohtaa mahdollista vähän keventää byrokratiaa? Sinänsä työsuunnitelman laatiminen ja sen vertaaminen viisi vuotta sitten laadittuun on kuitenkin ihan palkitsevaa. Siitä näkee, että monella lohkolla on menty hurjasti eteenpäin ja että uusia arvokkaiden kasvien esiintymiä on viime vuosina muodostunut useita.

Viime vuonna tämä työmme luonnon monimuotoisuuden hyväksi huomioitiin oikein kunniamerkillä. Hartolan kunnanhallituksen ehdotuksesta Tasavallan presidentti myönsi itsenäisyyspäivänä Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein palkinnoksi tästä työstä. Mitali luovutettiin Hartolan kunnanvaltuuston vuoden 2010 ensimmäisessä kokouksessa helmikuussa. Perustelut olivat: Tapio Mattlar on vuodesta 1980 ansiokkaasti yhdistänyt ihmisen, ympäristön ja kulttuurin Harjun perinnemaisematilalla. Harjun pihapiiri, niityt ja metsälaitumet on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi. Harjun tilalla vierailee vuosittain lukuisa joukko ympäristöstä ja kasvistosta kiinnostuneita vierailijoita, joille vierailut antavat niin silmäniloa kuin tietoa luonnosta, eläimistä ja kasveista. Tapio Mattlar on omalla aktiivisella toiminnallaan nostanut esille arvokkaiden maisema-alueiden ja kasviston suojelun merkityksen.

Lokakuu 2009: Sammallajiston kartoitus jatkui

Poikamme Jukka on tänä syksynä osana opintojaan opetellut tunnistamaan sammalia, ja kun hän kävi tilalla lokakuisena viikonloppuna, hän kiersi ottamassa sammalnäytteitä ja yritti tunnistaa niitä. Aiemmin hän oli tunnistanut 26 sammallajia ja nyt löytyi 13 uutta. Muutama näyte jäi vielä nimeä vaille, mutta tällä hetkellä tilaltamme on siis löytynyt 39 sammallajia. Sammalten kartoittaminen jatkuu tulevaisuudessa ja niitä löytynee vielä paljon lisää.

Syksyisin työntekijämme eli lampaat joutuvat yt-neuvotteluihin. Tänä vuonna jouduimme tuotannollisten ja taloudellisten syiden takia irtisanomaan 29 työntekijää, joista neljä oli vanhoja ja loput alle vuoden työsuhteessa olleita. Jäljelle jäävistä työntekijöistä huolehdimme sitten kyllä hyvin. Hetimiten on kaikille luvassa ilmainen kampaajalla ja manikyyrissä käynti sekä viihtyisää yhdessäoloa uuden Lasse-pässimme kanssa. Lasse ostettiin Petäjävedeltä ja se on väriltään ruskea.

Lokakuussa alkoi myös seuraava puuston hakkuu, jonka myötä palautamme vajaan hehtaarin kuuselle istutettua vanhaa peltoa jälleen puuttomaksi. Peltokäyttöön sitä ei ainakaan tällä tietoa raivata, vaan laidunniityksi lampaille. Täytyy katsoa, millainen kasvillisuus siihen vanhasta siemenpankista nousee. Jos lajisto ei ole tarpeeksi kiinnostavaa, voimme myös perustaa siihen uuden niityn; ohjeet löytyvät esimerkiksi kirjasta Kukkaniitty – Perustajan opas (Tammi 2004).

Elokuu 2009: Niittyjen niittoa

Kesän kasviretkien jälkeen on tullut aika niittää ne niittylohkot, joille lampaita ei päästetä laiduntamaan. Aiempina vuosina niittovälineenä on ollut pääasiassa viikate, ja osa niityistä on viimeistelty vielä työnnettävällä ruohonleikkurilla. Tänä syksynä kaivoimme esille raivaussahaan kiinnitettävän siimaleikkurin ja kokeilimme sen käyttökelpoisuutta muutamilla niittylohkoilla. Kyllähän työ sillä vähän nopeammin sujuu kuin viikatteella, mutta polttoainetta kuluu paljon. Hankimme raivaussahaan myös kolmioterän, jota ruohikkoteräksikin kutsutaan, ja sekin toimii, mutta ei ole parhaimmillaan heinäisillä niityillä. Parhaiten se soveltuu laidunlohkojen siistimiseen lampaiden jäljiltä. Sillä lakoavat niin karkeat heinät ja ruohot (kastikat, nokkonen, vadelma, sananjalka ym.) kuin myös lepänvesat, jotka eivät ole lampaille maistuneet.

Perinnebiotooppisopimuksemme on aina viiden vuoden välein katkolla, ja seuraavan kerran ensi vuonna. Niinpä kutsuimme alueemme maisemanhoidonneuvojan käymään tilallamme ja suunnittelemaan kanssamme, minkälaisia toimenpiteitä seuraavan viiden vuoden työsuunnitelmaan kannattaisi kirjata. Samalla kävimme läpi myös hakemuksen tekoon liittyviä uusia määräyksiä. Ensi talvena on siis tehtävä jokaiselle 27 hoitolohkollemme oma työsuunnitelma ja laskelma kuluista, joita hoitotöiden tekeminen aiheuttaa. Mutta vaikka se on aikaavievää työtä, ihan kiinnostavaa on aina viiden vuoden välein miettiä, mitä jatkossa tehdään. Koko ajanhan lohkot ovat kehittyneet parempaan suuntaan ja uusia kasviesiintymiä on syntynyt, mutta monilla lohkoilla on silti vielä paljon työtä tehtävänä ennen kuin niistä saadaan kunnon perinnebiotooppialueita. Oli mukavaa kuulla, että maisemanhoidonneuvojan mielestä saamme varmuudella jatkosopimuksen. Sen verran hyvää työtä meillä on kuulemma tehty ja mainekin on jo alkanut kiiriä alan väen keskuudessa.

Siniritariyökkönen

Yhtenä pimeänä iltana eteisessämme paloi valo (juu, on energiansäästölamppu) ja ikkunaa vasten törmäili joku iso lentävä otus. Luulin sitä ensin lepakoksi (niitäkin on paljon), mutta kun menin ulos ja sytytin kuistille valot, huomasin että se olikin valtava perhonen. Siipien väli oli varmasti yli 10 senttimetriä. Hain kameran ja otin siitä kuvan, jonka näette ohessa. Perhoskirjan avulla tunnistin sen siniritariyökköseksi, joka on paikoin yleinen Etelä-Suomessa, mutta kanta kuulemma vaihtelee vuosittain. Se viihtyy valoisissa metsissä ja toukat käyttävät haapaa ravintokasvinaan, joten ei mikään ihme, jos se viihtyy meidän tilallamme. Kiinnostava tuttavuus!

Heinäkuu 2009: Kaksi uutta kasvilöytöä

Kasviseurannan alettua vuonna 2001 ei ole vielä mennyt yhtään kesää ilman uusia kasvilöytöjä, eikä tämäkään kesä tee poikkeusta. Kaksi uutta kasvia on jo määritetty, joten putkilokasvien kokonaismäärä on tällä hetkellä 298. Ojasorsimoksi epäilty heinä osoittautuikin korpisorsimoksi, kun alkoi kukkia. Korpisorsimo ei ole kovin yleinen, sillä se mm. puuttuu Kotimaan luonnonkasvit -kirjasta, johon on koottu 500 yleisintä luonnonkasviamme. Ihan kiinnostava löytö siis. Ja se toinen uusi löytö on ahomatara, joka ei ole mikään harvinainen kasvi, mutta meille uusi tuttavuus. Tai no ei ihan uusi, sillä kun tilallamme tehtiin ensimmäinen kasvikartoitus vuonna 1996, tilalla kiertäneet kaksi kasviasiantuntijaa olivat bonganneet ahomataran. Niinpä se oli jo mukana takavuosien kasviluettelossamme, mutta meillä on sellainen sääntö, että jos jostain kasvista ei ole kymmeneen vuoteen havaintoa, se katsotaan hävinneeksi ja poistetaan listalta. Ahomatara poistettinkin kasviluettelostamme 2006, mutta nyt se pääsee sinne siis takaisin.

Muitakin iloisia kasvilöytöjä on heinäkuun aikana tehty. Pussikämmekkää löytyi uudelta kasvupaikalta ja suoniityn ainoa ahonoidanlukko on kahden vuoden poissaolon jälkeen taas ilmaantunut vanhalle kasvupaikalleen. Valkolehdokkia on tänä kesänä löytynyt useilta uusilta kasvupaikoilta, samoin kurjenkelloa ja ketoneilikkaa. Noiden 298 löydetyn putkilokasvin lisäksi tilallamme kasvaa toistakymmentä luonnonkasvia, jotka olemme itse istuttaneet tai kylväneet tänne. Tuohon listaan tuli tänä kesänä mielenkiintoinen lisä, kun siemenestä kylvetty kelta-apila iti oikein hyvin ja kasvaa nyt komeasti etupihallamme. Aiemmin tunsimme yhden kelta-apilaesiintymän Vuorenkylän halki kulkevan tien ojasta, joten sitä siis kasvaa luontaisesti tällä alueella, mutta se luokitellaan uhanalaiseksi.

Heinäkuunkin kasviretkillä on ollut mukavasti osanottajia, joten vähäisestä mainonnasta huolimatta kasveista kiinnostuneet ovat edelleen löytäneet tiensä tänne. Retkistä saamamme palaute on ollut pelkästään kiittävää, joten ehkä sana vähitellen kiertää ja aina uudet ihmiset innostuvat tulemaan retkillemme. Puskaradiohan on se paras mainonnan väline, vaikkakin hidas. Hieman julkisuutta tilallemme tuli myös, kun uusimme heinäkuussa riihen pärekaton. Pärekattojen teko on nykyaikana sen verran harvinaista, että paikallinen Itä-Häme-lehti innostui tekemään siitä jutun. Kasviretket eivät olekaan toimittajia kiinnostaneet sitten kesän 2005, jolloin Itä-Häme raportoi niistä.

Kesäkuu 2009: Kasviretket alkoivat taas

Karitsointi kestikin tänä vuonna tavallista pidempään, sillä Elisa-uuhi synnytti vasta 20. toukokuuta, vaikka muut saivan homman hoidettua jo 7. huhtikuuta mennessä. Mikä lie ollut Elisalla syksyllä, kun ei ollut pässin seura kiinnostanut? Kun sitten muu lauma pääsi laitumelle 23. toukokuuta, Elisa joutui jäämään vielä viikoksi sisälle hoitamaan karitsaansa. Laitumemme ovat niin suuria ja osin vaikeakulkuisiakin, että sinne ei oikein uskalla kolmen päivän ikäistä karitsaa päästää. Mutta kaiken kaikkiaan karitsointi sujui tänä keväänä harvinaisen huolettomasti, eikä tuttipulloja tarvinnut kaivaa kaapista ollenkaan.

Kesän ensimmäinen opastettu kasviretki tehtiin luonnonkukkien päivänä 14. kesäkuuta. Retkelle osallistui kymmenen henkeä sekä Jukka ja Tapio vetäjinä. Lukuisten kasvien lisäksi retkeläisille esittäytyivät telkkäemo seitsemine poikasineen sekä yli lentänyt kurkipariskunta. Luonnonkukkien päivän perinne on alkanut Tanskasta, josta se on vähitellen laajentunut samaksi päiväksi kaikkiin pohjoismaihin. Suomalaisille tuo kesäkuun puoliväli on vähän turhan aikainen ajankohta, sillä useimmista luonnonkasveista on silloin näkyvissä vasta lehtiä, joiden avulla ne pitäisi tunnistaa. Aina se ei ole helppoa, mutta monivuotisista kasveista voi tietysti muistaa niiden edellisvuotiset kasvupaikat, mikä helpottaa asiaa. Ja onhan toki niitäkin kasveja, jotka ovat juuri luonnonkukkien päivän aikaan parhaimmillaan: esimerkiksi harajuuri, kullero, lehtokuusama, metsäkurjenpolvi, nurmitädyke, pitkäpääsara, pussikämmekkä, pölkkyruoho ja vehka.

Viime vuonna yhdistimme ensimmäistä kertaa retkeen päivän aikana havaittujen kasvien kirjaamisen muistiin. Luonnonkukkien päivänähän toivotaan ihmisten tekevän retken pihamaalleen, kirjaavan muistiin kaikki näkemänsä kasvit ja lähettävän listan kasveista Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan tutkijoiden käyttöön. No meillä tuo piha-alue on aika laaja (yli 30 hehtaaria), joten kasveja löytyi paljon. Kahden tunnin retken aikana kirjasimme muistiin lähes 200 kasvia ja illalla teimme vielä lyhyen täydentävän retken vähän eri alueille, minkä jälkeen havaittuja lajeja oli 237. Ne ilmoitettiin sitten tietokantaan.

Aivan uusia lajeja ei tuon päivän aikana havaittu – toisin kuin edellisvuonna, jolloin pussikämmekkäesiintymämme löytyi – mutta kesäkuun lopulla laitumia tehdessämme Jukka kiinnitti huomiota erään puron varressa kasvaviin heinätupsuihin, jotka näyttivät vähän erilaisilta kuin muut heinät. Hän tutki niitä kasvikirjan kanssa ja arveli, että kyseessä voisi olla ojasorsimo-niminen kosteiden paikkojen heinäkasvi. Asia varmistuu, kun nuo heinät alkavat kukkia, jolloin ne voidaan varmistaa 297:nneksi tilaltamme löydetyksi putkilokasviksi ja lisätä kasviluetteloon.

Huhtikuu 2009: Karitsointi on sujunut hyvin

Näinköhän käy, että tänä vuonna ei tarvitse kaivaa tuttipulloja esille ollenkaan? Kuudestatoista astutetusta emästä kolmetoista on nyt karitsoinut, ja sikiävyys on ollut maltillista. Nelosia tai sitä suurempia katraita ei ole syntynyt yhtään ja kolmosiakin vain neljät. Kolmosten emät ovat hoitaneet imetyksen hyvin. Tätä ennen tuttipulloapua on tarvittu vuonna 1985 alkaneen lampaidenhoitouramme aikana joka kevät!

Karitsoita on nyt kaikkiaan 27, ja kolmelta emältä odotellaan vielä postia. Joku niistä saattaa tosin olla päättänyt, ettei aio tänä keväänä ollenkaan synnyttää. Sinkkuudessa on varmaankin puolensa, mutta kun syksyllä laidunkauden päättyessä taas käydään lammaslauman yt-neuvottelut, lapsettomuutta ei pidetä etuna.

Karitsoista yksi on jo valloittanut hoitajien sydämet: Eemeli! Eeva-Marian ainoa karitsa oli jo syntyessään valtavan kokoinen ja erikoisen mustavalkoisen laikullinen. Kun se lisäksi kesyyntyi heti ja tulee aina ruokinnalla kerjäämään hyväilyjä, on siitä tullut suosikkimme!

Rannan rakennustyömaallakin on vaihteeksi päästy eteenpäin. Olemme jo viiden vuoden ajan pystyttäneet 1800-luvulta peräisin olevaa hirsitaloa rantaamme. Talon mukana tulivat luonnonkivistä tehdyt leivinuuni ja kaksi pystyuunia sekä ikkunat, ovet, lattiat ym., joten puuhaa on riittänyt niiden uudelleenkokoamisessa. Monenlaista viivästystä on rakennustöiden aikana sattunut, mutta tämänhetkisen arvion mukaan valmista alkaisi olla vihdoin vuonna 2010. Saunaosasto on edennyt siihen malliin, että ehkä tulevana juhannuksena päästäisiin jo saunomaan.

Jokakeväinen askare on heti lumien sulamisen jälkeen käydä laskemassa ahonoidanlukot Keijumäen kedolta. Ahonoidanlukot ovat niin pieniä ja vaikeasti havaittavia, että keskikesällä niiden löytäminen on ihan sattuman kauppaa, mutta koska niiden lehden itiöpesäkkeetön osa talvehtii vihreänä, heti keväällä ne on helpompi löytää, kun muuta vihreää ei paljon ole. Talvella myyräkannat olivat taas huipussaan ja pelkäsimme jo, että kaikki ahonoidanlukot ovat menneet parempiin suihin. Edellisen myyrähuipun jälkeen muutama vuosi sitten kaikki oli syöty, mutta kyllä ne siitä sitten kesän mittaan kuitenkin elpyivät. Nyt näyttäisi siltä, että noin puolet kasveista on syöty, mutta näyttävin esiintymä, jossa on yhdeksän kasvia pienellä alueella, on jätetty kokonaan rauhaan. Se on tietysti ensi kesän kasviretkien kannalta hyvä, sillä juuri tämä esiintymä on kasviretkien reitin varrella.

Helmikuu 2009: Harjun perinnemaisematilan uutisia

Tilallamme tapahtuu kaikenlaisia, monien mielestä kiinnostavia asioita, joista olemme päättäneet nyt alkaa raportoida omalla uutispalstalla. Meillehän nuo tapahtumat ovat enimmäkseen arkisia maatilan elämään kuuluvia juttuja, mutta koska tilamme "päätuotantosuunta" (perinnebiotooppien hoito) on aika erikoinen ja siksi myös tilanhoitoon ja asumiseen liittyvät työt ja toimet ovat aika erilaisia kuin muilla maatiloilla – taajama-asukkaista puhumattakaan – ne saattavat kiinnostaa kotisivuilla vierailevia. Kasviretkillä kävijöiltä kuulee usein sellaisia kysymyksiä kuin: "Mitä te täällä oikein talviaikaan teette?" ja muutenkin kiinnostusta tämänkaltaiseen elämäntapaan tuntuu monilla kaupunkilaisilla olevan, joten ehkä tämä uutispalsta jatkossa tarjoaa vastauksia kysymyksiinne.

Vuoden alku on ollut säätilojen suhteen pitkästä aikaa erinomainen. Pakkasta on ollut enimmäkseen sopivasti, eikä luntakaan ole ollut haitaksi asti, joten puuston harventamista metsälaitumilla on voitu tehdä lähes päivittäin. Työn alla on ollut lähellä järven rantaa sijaitseva alue, joka aina keväisin peittyy tulvan alle. Vanhojen karttojen mukaan se on ollut aikoinaan kokonaan niittyä (ehkä ns. tulvaniittyä), ja siellä ovatkin edelleen nähtävissä käsin kaivetut vanhat ojat. Rannan tuntumassa puustona on harvakseltaan isoja mäntyjä ja koivuja. Monet koivut ovat alkaneet tulla tiensä päähän ja kuolla pystyyn, mutta sen ne saavatkin tehdä. Tikat tarvitsevat ruokaa. Suurten puiden siimekseen on vuosien mittaan päässyt kasvamaan nuoria pihlajia, koivuja ja kuusia, jotka nyt saavat lähteä. Yleensähän lampaat pitävät lehtipuiden vesat kurissa, mutta tämä alue on kesäisinkin niin kostea, että sitä harvoin laidunnetaan, eivätkä lampaat siellä viihdy. Se on lampaille vaarallinenkin, sillä siellä on vanhoja mutakuoppia ja leveitä turvepohjaisia ojia, joihin ne voivat hukkua. Vuosia sitten yksi lammas hukkuikin tuolle alueelle vesikuoppaan.

Puiden lisäksi alueella kasvaa runsaasti paatsamapensaita sekä erilaisia pajuja. Niitäkin olemme harventaneet, mutta osa saa toki jäädä. Ruohovartisista kasveista kiinnostavin on tähtitalvikki, jota alueella on parissa paikassa. Vaikuttaa kuitenkin, että se olisi viime vuosina vähän taantunut, joten yksi harvennuksen päämääristä onkin antaa tähtitalvikeille lisää valoa. Muita alueella viihtyviä kasveja ovat mm. korpialvejuuri, pitkäpääsara, rantayrtti, siniheinä, raate, purovita, vesikuusi, isovesiherne, luhtavilla, terttualpi ja ulpukka.

Kosteuden takia tuolle entiselle rantaniitylle ei ole kesäisin mitään asiaa koneilla. Ne uppoaisivat sinne varmasti. Yleensä kun harvennamme puustoa, keräämme rangat kasoiksi ajourien varteen, josta ne sitten kesän kuivimpaan aikaan ajetaan traktorilla pois. Tässä tapauksessa niin ei voi kuitenkaan tehdä, joten rangat on kasattava rantaan menevän tien varteen. Teemme kaiken käsityönä, sillä metsänharvennukseen sopivia koneita tilallamme ei ole ja koneurakoitsijoita on mahdotonta evästää riittävän tarkasti, jotta he osaisivat ottaa juuri oikeat puut pois. Niinpä kaadamme ja karsimme puut moottorisahalla ja kannamme rangat tien varteen. Kun kuljetusmatkat ovat väliin jopa sata metriä, on työ hidasta. Onneksi kaikki ojat ja vesikuopat ovat tukevasti jäässä, joten alueella on nyt helppoa ja turvallista liikkua. Kesällä tällainen työ ei mitenkään onnistuisi.

Lampolassa alkaa maaliskuun alkupuolella karitsointi. Emät ovat jo varsin pulskassa kunnossa. Viime kesän kuivaheinäsato oli määrältään runsas, mutta laatu jäi heikoksi, kun sateet pääsivät kastelemaan heinät moneen kertaan ennen kuin nämä saatiin kuivina katon alle. Poutia odotellessa heinä pääsi myös vähän liian vanhaksi ja alkoi jo korsiintua. Niinpä lampaat ovatkin polkeneet tavallista enemmän heinää jalkoihinsa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä siinä hoituu hyvin lattian kuivitus. Kuiviketurvetta ei ole tarvinnut käyttää vielä ollenkaan. Palataan lampolan tapahtumiin maaliskuussa, kun karitsointi on päässyt vauhtiin!

Yhteystietolaatikko